Nyt onkin vaihteeksi ollut sen verran toiminnantäyteinen viikko, etten ole paljoa ehtinyt rannalla itseäni käristämään. Tämän viikon ajan töissä oli siis hiukan löysempi aikataulu, elikkäs työpäivä loppui yhdeltä. Tämä tarkoitti sitä, että maanantaina oli hiljaista, kun asiakkaat eivät näitä aukioloaikoja vielä tienneet, mutta loppuviikon sitten pitikin kiirutta. Tiistaina oli Antonion läksisäisbileet vanhan toimiston porukan ja muutaman muun tyypin kanssa. Menin kolmen aikoihin vanhalle toimistolle noutamaan mun uuden hienon paikallisen electronin ja siitä sitten suuntailtiin kohti La Matan kaupunginosaa. Jose Joaquin ehdotti, että mie meen Antonion kyydissä ja sanoin että sehän passaa. Hetkisen kuluttua kuitenkin Natalia kysyi et jos menisin sen kyydissä. Valinta luonnollisestikaan ei ollut kovin vaikea. Siitä sitten köröteltiin kohti La Mataa ja raflaa, jossa bileet järjestettiin. Ravintolaan kun päästiin niin ensin mut esiteltiin kahdelle Nicolle ja yhdelle muulle tyypille, joita en ollut ennen nähnyt. Sen jälkeen kysyivät, että otanko bisseä ja sitten siirryttiinkin syömään. Ruokailu alkoi katkaravuilla ja paahdetuilla patongin viipaleilla, joiden päälle laitettiin jotain valkosipulisoosia ja tomaattisalsaa. Tämän jälkeen jatkettiin simpukoilla, joiden jälkeen pöytään tuotiin erilaisia simpukoita ja sen jälkeen katkarapusalaattia, paikallista kuivattua kinkkua ja juustoa. Turha varmaan sanoa, että oli aika hyvää pöperöä. Niin ja viiniä ja olutta tuli tietenkin koko ajan pöytään. Alkupalojen jälkeen vatsa täytettiin paellalla, missä oli joukossa jotain normilihaa, kanaa ja vähän äyriäisiä. Jälkiruokana nautittiin tuoreita hedelmiä. Ruokailutapahtuma erosi hiukan suomalaisesta vastaavasta. Ihmiset puhuivat koko ajan, nopeasti, kovalla äänellä ja kaikki samaan aikaan. Ja vaikka oltiinkin raflassa niin kukaan ei tuntenut mitään tarvetta jäykistellä (paitsi tietty se yksi suomalainen siellä joukossa), vaan kun viinilasi oli tyhjä, niin sitä otettiin lisää ja kinkkua otettiin lautaselta reippaasti sormin ja syötiin.

Ruokailun jälkeen siirryttiin baarin puolelle, jossa alkoi kahvi- ja alkomahoolitarjoilu... niin ja karaoke. Onneksi kaikki kipaleet oli espanjalaisia niin pystyin vetoamaan siihen, etten tunne kappaleita, kun mua pyydettiin laulamaan. Sitten multa pyydettiin pientä strip-tease esitystä, mutta sanoin, että Espanjasta ei löydy riittävästi alkoholia, että multa lähtis vaatteet siellä raflassa. Siinä sitten lauleskeltiin, juoruttiin ja juotiin... tiistaina. Ja voisin sanoa, että ihan turha väittää suomalaisten juovan paljon. Ei tällä jengillä ainakaan jääpalat viskilasissa päässeet sulamaan. Ja uutta otettiin koko ajan. Mun osalta ilta onneksi loppui melko ajoissa, kun menin Natalian kyydillä kotiin valmistautumaan keskiviikon työpäivään. Vaikka tulinkin kotiin ajoissa, enkä tiistaina juonut kovin paljoa, niin keskiviikkoaamuna oli pienoinen rapeli. Hyvin siis oli valmistauduttu henkilöstöjohtajan haastatteluun. No se haastattelu oli onneksi vaan jotain firman sisäistä propagandalehteä varten eli aika simppeli jutustelutuokio, jonka jälkeen räpsittiin vähän valokuvia toimiston porukasta ja meikäläisestä johtajan pöydän takana.

Torstaina mulla oli vapaapäivä, koska Orihuelan alueella johlittiin jotain ikivanhaa marokkolaiset vs kristityt -väkivaltamaaottelua. Vapaapävän päätin käyttää vierailemassa Cartagenan satamakaupungissa, varsinkin kun sain natiivioppaaksi Lauran (O & T: poco neruda, mucha pechuga) San Javierin kylästä. Aamusella lähdin bussilla San Javieriin, josta jatkettiin Lauran autolla Cartagenaan. Cartagena on semmoinen teollistunut kirkonkylä ja kaupungissa itsessään ei ole oikeastaan mitään erikoista. Mutta sataman alue on ihan siisti. Sitten sieltä löytyy pari vanhaa linnaa, joista kävimme katsastamassa yhden. Cartagena on joskus muinoin ollut Rooman vallan alla ja sieltä löytyykin vähän jäänteitä roomalaisesta kulttuurista. Esimerkiksi Casa de la fortuna on nykyisin maan alla oleva hmmm... ikäänkuin roomalaisen talon perustukset, joista on siis nähtävissä miten talot niihin aikoihin rakennettiin ja samoin siellä on pieni pätkä vanhaa roomalaista tietä. Kävimme myös tutustumassa roomalaiseen museoon, missä olikin melkoinen valikoima vanhoja kippoja ja kuppeja. Oli siellä kyllä ihan siistejä kivipaaseja, pylväitä ja vanhoja kivisiä kylttejä. Ehdoton kohokohta oli kuitenkin roomalainen teatteri, joka on osin jätetty niikseen kuin se on ollut maanvyörymän jälkeen ja osittain restauroitu, kuin se olisi vielä käytössä. Lopuksi käytiin vielä katsomassa sataman alueella ja sitten olikin jo aika lähteä takaisin päin. San Javierissa Laura kutsui mut niille syömään. Mikäs siinä... kyllä mulle yleensä on ruoka maistunut. Siellä olikin neidin vanhemmat kotona ja ainakin parheen isukki oli aika innostunut kun tuli suomalainen vieras. Siinä syödessä pääsin sitten selittämään yhtä ja toista Suomen oloista ja vakuuttelemaan, että ulos voi lähteä vaikka vähän olisikin pakkasta. Ruokailun jälkeen olikin miun aika lähteä Torreviejaan ja vielä lepäilemään vähän ennen perjantain työpäivää.

Perjantai olikin sitten melko mielenkiintoinen päivä. Olin kassaneideistä ainoana töissä ja mun kanssa koko toimistossa oli vain johtaja, joka ei tunne meidän käyttämään järjestelmää. Ja päivä tietenkin alkaa sillä, että asiakas tuo nenän eteen sellaisia lappuja, joita en ole koskaan nähnyt. No kyllä niistä selvittiin pienen arpomisen jälkeen. Koko päivän piti kyllä aika kiirutta ja kun työpäivän piti loppua yhdeltä, niin viimeiset asiakkaat lähtivät kymmentä vaille. Tässä vaiheessa pystyinkin toteamaan, että ei ole mitään kiirutta, kun bussi lähtee varttia yli yksi, niin siihen ei ole mitään toivoa. Kaikessa rauhassa laskeskelin, että toimistossa on oikea määrä rahaa, ja sitten olikin vuorossa automaatin lataus, jota en tietenkään ole ennen tehnyt. Siinä latauksessa onnituin tietenkin sähläilemään kaikenlaista, mutta eiköhän se suurinpiirtein mennyt oikein. Kymmentä yli kolme lähdin toimistolta odottelemaan bussia. Vähän siis meni ylitöiksi, mutta ainakin opin paljon kaikkea uutta perjantain aikana. Turha varmaan kertoa, että tuollaisen työpäivän jälkeen maistelin vähän sangriaa ja lähdin kylille ottamaan pari.

Lauantaiaamuna lähdin melko hyvissä ajoin varailemaan isukille, Samille ja Niinalle hotellihuonetta. He kun ovat tulossa käymään elokuun alkupuolella. Vieraiden toiveiden mukaisesti hotelliksi valittiin apartamentos-tyyppinen ratkaisu, jossa siis huoneessa on kaksi makuuhuonetta, olohuone ja oma keittiö missä voi itse kokkailla pöperöitä. Myös parvekkeella on ruokapöytä eli siellä voi sitten päivällistä nauttiessa katsella paikallista venesatamaa. Ihan siisti huone ja aika hyvät näkymät. Niin ja kohtuullisen hyvän näköinen respan neito. Muutoin viikonloppu menikin sitten tutulla kaavalla. Päiväsaikaan koitetaan keksiä jotain tekemistä ja illalla sitten isketään radalle. Tuli käytyä brasilialaisessa sekä ruotsalaisessa kuppilassa. Ei liene yllätys, että tämä brasilialainen juottola miellytti meikäläistä enemmän.

Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä kunnon turistimatkalle Alicanteen. Mukaan on lähdössä Mauricio, Maija ja pari huittislaista neitoa. Lauantaina lähdetään kohti Alicantea ja päivä katsellaan nähtävyyksiä ja sitten illalla ehkä ihan vähän vaan yöelämään. Siitä sitten raporttia ensi viikolla.

Lopuksi vielä muutama foto Cartagenasta: