Olen nyt Beiran yliopiston tiloissa kirjottelemassa tätä juttua. Ääkkösten käytto on vähän hankalaa eli se saattaa loppua hyvinkin pian.

Lento Tempereelta Hahniin meni taysin nappiin. Hahnissa ajan tappaminen meni aluksi ihan mukavasti, mutta aamuyon tunteina alkoi tuntua silta, etta moni mies ei valttamatta ole viettanyt kaheksan tunnin sisalla kahta yota lentokentalla. Alkoi nimittain tuntua molemmista silta, etta se yo Hahnissa oli seka ensimmainen etta viimeinen. Mie kun laksin kohti Portoa, niin D jai viela odottelemaan omaa lentoaa. Ei o helppoa. Lento Portoon meni taas ihan mukavasti ja onnistuin jopa loytamaan matkatavarat ongelmitta. Portossa paatin sitten suorittaa Peliliikkeen™ ja kaikkien neuvojen vastaisesti hyppasin metron sijasta paikallisbussin kyytiin. No sitten kun oltiin aikamme ajeltu keskustan nakosessa paikassa niin miun hermo petti ja hyppasin pois tutulta kuulostavan kadun kohdalla, kun ajattelin etta kohta mennaan heittamalla ohi :) No siita seurasi pieni eksyminen ja jouduin vahan kyselemaan, etta missa pain ollaan. Yhdelle senhoritalle naytin kartalta et mihin ollaan pyrkimassa ja se sano vaan etta kaukana olet. No sitten se neuvo mut seuraavaan bussiin ja sano paikan missa kannattaa jaaha pois. Tosiasiassa se "kaukana" tarkotti vajaata kahta kilometria. Sen jalkeen osuinkin jo lahemmas ja parista kuppilasta kun kysyin neuvoa (ottamatta itse neuvoa antavia), niin loysin etsimani linja-autoaseman ja ostin matkalipun Covilhãan.

Siina oli sitten muutama tunti aikaa tapettavana, minka aikana join naurettavan pienia cafezinhoja, hortoilin ympari kaupunkia ja kavin vahan syomassa. Kahvit olivat, kuten D totesi, sen kokosia, etta kun tuplan tilasi niin sai puolikkaan suomalaisen kahvikupin. Neljan aikoihin bussi lahti Covilhãan ja oli kaheksan aikoihin perilla.

Bussiasemalla oli vastassa Liliana-neito, jonka jarkkaamalla kyydilla (samanmallisella alitehosella Transporterilla kun meillakin oli \o/) paasin hotelliin. Liliana sano tulevansa hotelliin jelppimaan huoneen kuittauksessa, ja meinasin jo sanoa et ei tartte et kylla ma hoidan. No eihan hotellin henkilokunnalta voi odottaa etta ne englantia puhuis, eli kylla se apu vahan helpotti elamaa. Huoneessa laitoin tietty ekana koneen paalle, etta paasen kirjuuttelemaan blogia ja mesettelemaan. Eihan siella mitaan langatonta yhteytta ollu. Ja kysyin respasta etta voinko lukea sahkopostit jossain, niin ne sano etta yliopistolla. Eli netissa ollut maininta ja huoneessa ollut larpake nettiyhteydesta ja mahdollisuudesta lukea sahkoposteja oli VAIN mainos :)

Kavin siina viela illan mittaan kaupassa. Se oli aika rouhee paikka, kun esim. kalatuotteet oli siihen malliin esilla, etta suomalainen terveystarkastaja saattais hiukan nyrpistaa nokkaansa. Koitin siella hakea illaksi jotain pienta purtavaa ja vastaan tulikin tuote, jota ei voinut ohittaa. FINNCRISP. Ensin ajattelin etta se nimi on vain sattumaa, mutta pieni Suomen lippu paketin kulmassa osoitti, etta kylla se tarkotuksella on suomalaiseksi nimetty. Tulipa sitten ostettua Portugalista tuiki tavallista nakkileipaa. Se on vissiin taalla pain jonkun nakonen muotituote, kun se on Nnnniiin terveellista. Palanpainikkeeksi ostin vetta(!) ja paikallista Super Bock -olutta. Siina sitten illalla kirjottelin pitkat patkat blogia ja nakertelin nakkaria ja join vetta. Ja kylla ma sen kaljatolkinkin tuhosin. Oli ihan hyvvaa.

Tanaan poikkesin hotellin aamiaisella ja laksin tanne koululle hakemaan jotain bloginkirjottelupaikkaa. Tosiaan mulla oli USB-kepilla valmis teksti tata varten, mutta sen kaytto on vissiin estetty tassa koneessa. Liliana poikkes justiinsa tossa ja sovittiin, etta huomenissa meen samaan aikaan jonkun italialaisen jampan kanssa kattelemaan asuntolaa. Asuntola on kuulemma vuorella, mutta ei kovin kaukana. No senhan nakkee huomenna, jotta mimmonen kamppa on tiedossa. Kohta lahen vahan kattelemaan kaupunkia ja etsiskelemaan ruokailupaikkaa. Lonely Planetin mainitsema Faculdade da Cerveja kuulostaa ihan tolkun ruokaravintolalta.

Joskus taas lissaa. Moro!