Vaikea on kuvitella montaa parempaa tapaa aloittaa sunnuntaiaamu, kuin café con leche ja dippaus välimereen (jos ajattelet, että tuohon lauseeseen on piilotettu pientä lesoilua, olet aivan oikeassa). Ensimmäinen työviikko on takana ja viikonloppukin kääntymässä loppupuolelle. Töissä viikko meni aika mukavasti, vaikka tietenkin koko ajan tuli uusia asioita, enkä tiennyt miten niitten kanssa pitäis toimia. Lisäksi kieli on edelleen melkoinen haaste. Työpäivät menevät aika nopeasti, kun koko ajan on jotain tekemistä. Ja lohduttavaa oli huomata, että perjantait on ihan samanlaisia työpäiviä, kuin Suomessakin: kotiinlähdön aikaan tietokoneet tilttailevat, kaikki hommat ovat levällään ja niitä koitetaan saada jotenkin hoidettua, että päästään lähtemään viikonlopun viettoon.

Perjantaina duunin jälkeen kävin tiedustelemassa ensi viikkoa varten valmiiksi paikallisen verotoimiston sijainnin. Siitä suunnistelin ruokakaupan kautta kämpille ja valmistin henkilökohtaisen spesiaaliruoka-annokseni eli Pasta sin sabor. Illalla lepäilin kämpilla ja katselin vähän telkkaria... ja lähdin radalle. Ruokakaupassa tapasin Tommin vanhan valencialaistutun eli señor Don Simonin. Hiukan sangriaa maisteltuani päätin, että on aika tiedustella paikallista yöelämää. Keskustassa oli melko hiljaista ja kohta jo selvisikin, että olen aivan liian aikaisin liikkeellä. Väkeä alkaa kuulema saapumaan vasta joskus puolen yön jälkeen. Aattelin sitten vaan kierrellä eri paikkoja kaikessa rauhassa ja ihan mukavia kuppiloita löytyikin. Parissa paikassa espanjalaiseen tyyliin sisäänheittäjät tarjosivat ilmaista shottia ja vaikeahan moisesta on kieltäytyä. Nämä ilmaiset shotit tosin ovat pieniä ja aivan mehua, mutta hinta/laatu on kuitenkin kohdillaan. Varsinaisiin yökerhoihin en viitsinyt lähteä ja kiertelinkin kaikkia pikkupubeja mitä vastaan tuli. Paras parillakäyntipaikka oli erään iäkkäähkön irlantilaismamman pitämä baari, joka on melkoisen etelä-amerikkalaistyylinen. Baarissa soi kuubalainen ja brasilialainen musiikki ja tarjolla oli muun muassa mojitoja ja caipirinhoja. Itse tyydyin ottamaan pari olutta ja tämän jälkeen suuntailinkin lepoon väsymyksen alkaessa jo painaa.

Lauantaina heräittyäni lähdin suuntailemaan kohti Habaneras-ostoskeskusta. Matkaa sinne on about pari kilometriä, vaan eipä ollut kiirutta. Kävin ostamassa yhden nappipaidan lisää töitä varten ja biitsisandaalit. Koitin hakea jotain asiallista espanjankielistä kirjaa luettavaksi, mutta en löytyänyt kuin englanninkielisiä. Pitää poiketa kirjakaupassa jos semmoinen vastaan tulee. Kauppareisun jälkeen söin vähän ja ammuin biitsille. Ranta kämpän läheisyydessä on kyllä melkoista yleellisyyttä. Uintikeikan jälkeen palailin kämpille katsomaan fudiksen EM-kisojen avausmatsia. Toisen matsin päätin katsoa jossain baarissa ja päädyin keskustaan yhteen irkkupubiin. Irlantilaisista sen verran, että ne on ainakin täällä melkoisen mukavaa ja rentoa väkeä. Tietenkin ne näkee jo päältä, että en ole espanjalainen ja heti kun avaan suuni niin huomaavat etten ole britti. Heti olivat kyselemässä, että mistä päin tullaan yms. Tästä kuppilasta taitaapi tulla kantapaikka ainakin kisojen ajaksi, kun omistaja lupasi, että kaikki pelit näkyy töllöstä. Matsin jälkeen kiertelin vielä muutaman baarin ja katsastelin toimintaa. Kävin moikkaamassa sitä irkkutätiä ja se sano et perjantaina heti kun olin lähtenyt, niin paikalle oli tullut suomalaispariskunta. Täti vaan naureskeli, että olivat tanssineet ja juoneet aika vauhdikkaasti ja lähtiessään olivat aivan ympäripäissään. Totesin sitte vaan, että suomalaisia tosiaan.

Viikonloppu alkaa olla lopuillaan ja huomenna pitäis taas vääntäytyä duuniin. Ensi viikolla Mika tulee Madridista tänne käymään ja lähdetään varmaan päiväexculle ihmettelemään Alicantea. Lisäksi yksi viikon kohokohdista lienee tuleva vierailu verotoimistoon jahka saadaan työsoppari kuntoon.

Mua on jotenkin alkanut huvittaa espanjalaisten uteliaisuus kaikista pikkuasioista. Yhtenä päivänä puhelin soi ja joku jamppa kysyi jotain sergiota tai jotain. No mie sit sanoin että herralla on nyt väärä numero, että ei löydy mitään sergiota täältä. No tämä sitten kysymään, että kenen numero tää sit on. Sanoin vaan, että miun numero ja mä olen suomalainen enkä sergio. Toinen tilanne oli, kun kysyin vuokraisänniltä jos ne tietäis jonkun baarin missä voi katsoa fudismatsia. Mikä matsi, miksi, eiks se tu telkkarista, onks sun telkkari rikki. Eipä tuo haittaa tietenkään, mutta jokseenkin kyllä huvittaa.

Tänään ajattelin taas mennä sinne irkkukuppilaan katsomaan Saksan peliä. Kaipa ne siellä tarjoilevat kahviakin, niin ei tarvi juoda bisseä.

Hasta la proxima!