Nonniin... vaihtoreisu on nyt sitten taputeltu niin kirjotellaanpa vielä viimeisten päivien tapahtumat.

Tärkeimmät tapahtumat sijoittuvat samalle viikonlopulle, kun Suomessa vietettiin Juhannusta. Perjantaina oli ns. Suomibileet. Kaveri sanoi, että kahdelta saa tulla pelipaikalle, ja tarkoituksena oli hieman grillailla ja jopa maistaa olutta. Kotibileisiin kun on kohteliasta viedä jotain ruokaa/juomaa, niin tästä muotoutuikin oikea ongelma. Meikäläisen leipomistaidot ovat kuitenkin suhteellisen rajalliset. Hetken Even kanssa pähkäiltiin että mikä olis semmosta sopivan suomalaista vietävää. Täytettyjen lettujen, salaattien yms kautta päädyttiin valmistamaan Valkovenäläinen. Yksi drinkki ei kuulosta kovin paljolta, mutta kun siitä tehdään viiden litran versio niin alkaa riittämään. Oli fiilis aika kohdillaan, kun auringon paistaessa ja bileitä odotellessa valjastin Máquina para fazer Sangria (sangrian tekokone) Valkovenäläisen valmistukseen.

Mehu ilman väriaineita ja preservatiiveja... ja hyvä niin.

Sangriaa keskiviikon grillikinereistä, pari olutta ja yksi Valkovenäläinen.

Bileissä olikin sitten muutama suomalainen, paljon brittejä, taisi siellä yksi tsekkikin olla ja yks brassi. Kaikenkaikkiaan ihan hyvät grillibileet. Aamulla noin viiden aikoihin lähdettiin Even kanssa hiippailemaan kohti Cedofeitaa. Matkalla huomattiin, että aurinkokin alkoi jo nousta, mutta auringonnousun ja meidän välissä oli Palacio do Cristal (se iso puisto, mistä joskus aiemmin mainitsin), joka oli suljettu. No... kun hiukan hullu suomalaisnainen saa jotain päähänsä niin ei kai siihen ole mitään sanottavaa => aitojen yli, poliisia odotellen toiselle puolelle puistoa toteamaan, että ei se auringonnousu siihenkään näy => aitojen yli, poliisia odotellen takaisin kadulle ja kotiin nukkumaan.

Lauantaina meidät oli kutsuttu vuokraisännän puutarhaan grillikinkereihin. Kasin paikkeille illalla mentiin viereilulle ja siellä olikin jo koko suku paikalla. Ruokaa oli riittävästi ja ihmiset vanhoja. Heti liuettiin paikalta kun kehdatiin. Grillibileiden jälkeen suunnattiin kaupungille São Joãon viettoon. Siellä tosiaan oli koko Ribeira täynnä jengiä ja tiukka kaikki vastaan kaikkia vasarallahakkaamiskilpailu oli jo käynnissä. Koitin vähän kysellä, että mistä tällainen kumivasaraperinne oli saanut alkunsa ja yleensä vastaus oli jotakuinkin, että "En tiedä, mutta tää on hauskaa." Suomessa tällainen toiminta tuskin menisi läpi, kun joku känniääliö kuitenkin toteaisi, että tää on lapsellista ja alkaisi vasaran sijasta käyttämään nyrkkejään. Mutta pitää myöntää, että kun kaikki olivat hengessä mukana, niin näinkin älytön toiminta oli oikeasti hauskaa. Meidän perheenjäsenet painuivat melko ajoissa nukkumaan, mutta mie jäin Martan, Josephinan ja Lissabonin jengin kanssa kaupungille. Aamukuudelta kotiin, herätys klo 08.00 ja lento lähti kahdeltatoista.

Vuokraisäntä, kämppis ja naapuri.

Kämppis hyvin valmistautuneena São Joãon viettoon.

Sunnutaina suunnattiin siis Madridiin Even, Valian ja Joannan kanssa. Ensin oli ohjelmassa hostellin haku ja tämän jälkeen lähdettiin kiertelemään kaupunkia. Kolmen päivän aikana kierrettiin melko tehokkaasti kaikki mainitsemisen arvoiset nähtävyydet, joita en jaksa tässä alkaa mainitsemaan :) Keskiviikko olikin sitten viimeinen ilta Madridissa. Onneksi. Siellä alkoi olla melko irstasta toimintaa kaduilla, viikonloppuna järjestettävän homoparaatin ansiosta. Illalla siis palattiin hostellille melko ajoissa, keskusteltiin henkeviä ennen nukkumaanmenoa ja aamulla olikin lähtö edessä.

Tällä porukalla "jouduin" matkustamaan Madridiin.

Torstaiaamuna suunnattiin metrolla kohti lentokenttää. Neitien lento lähti vanhemmasta terminaalirakennuksesta eli hyvästit heitettiin pikaisesti metropysäkilla ja mie jatkoin uuteen nelosterminaaliin. Madridin lentokentän koosta kertonee jotain se, että pienenpieni nelosterminaali on suurinpiirtein saman kokoinen, kuin Porton lentokenttä. Lento Madridista Barcelonaan olikin melko mielenkiintoinen. Lähdössä kone haki hiukan sivuttaisliikettä ja kun alettiin lähestymään Barcelonaa, kapteeni kuulutti että huomasitte varmaan, että lähtö oli hiukan raju ja se voi johtua hajonneesta renkaasta tai jostain muusta. Sitten kuulutetttiin, että kierrellään Barcelonan yllä noin 20 minuuttia ja keskustellaan teknikoitten kanssa, että mitä tässä nyt pitäis tehdä. Itsellä oli melko vahva luottamus siihen, että jannut klaaraavat homman ihan mukavasti, mutta vieressä istunut espanjalaisneito alkoi välittömästi tihrustamaan itkua. No tonttiin päästiin kuitenkin ihan mukavasti, tosin tunnin myöhässä.

Odottelin lentokentällä Olavia saapuvaksi ja sitten lähdettiin kohti keskustaa ja hostellihuonetta. Barcelona oli melkoisen täynnä turisteja ja lähes koko keskusta olikin valjastettu näiden (toisin kuin meidän lähes natiivien) rahastamiseen. Niinpä päätimme suosiolla luopua museoiden, kirkkojen ja muiden äärimmäisten vanhojen esineiden ja paikkojen katselusta ja päätettiin viettää rantaloma. No käytiin me Sagrada familia ja joku katedraali katsomassa. Ei näytä katolista kirkkoa rahanpuute vaivaavan. Katedraalissa olisi ollut mahdollisuus ripittäytymiseenkin, mutta ajateltiin, että ei ole aikaa kaikkien syntien tunnustamiseen, kun lentokin lähtee jo kolmen päivän päästä. Loma Barcelonassa meni siis rantalomaillessa ja sunnuntaina lähdettiin kohti Helsinkiä ja ERASMUS-keikka alkoi olla lopullaan.

"Vedänkö travoltat?"

Komea suihkulähde tahi muu lätäkkö Barcelonassa.

Takaisin Suomeen alistamaan.

Paluu Suomeen kyllä hieman masensi, mutta aika paljon helpotti, kun sää oli parempi ja lämpimämpi kuin Portossa ja heti maanantai-iltana suunnattiin Ollin kanssa niiden mökille saunomaan, grillaamaan (jauho)makkaraa ja juomaan rasvatonta maitoa. Kiva se on reissata, mutta kiva on palata kotiinkin...

Nähtäillään...