Mitähän sitä taas on tapahtunut viime päivityksen jälkeen...

Torstaina lähdettiin illalla Porton yliopiston arkkitehtuurin (taimikälie) laitokselle bileisiin. En tiedä miten Suomessa onnistuisi kinkereiden järjestäminen yliopiston (ei siis minkään yo-talon) pihalla. Aika mukavat bileet nämä kuitenkin oli järkännyt. Musiikki oli huonoa ja se soi liian lujaa. Näistä bileistä siirryttiin Even kanssa yhteen karaoke-paikkaan (en laulanut) tapaamaan erästä suomalaisjamppaa ja sen brittikavereita. Mitä seuraa kun yhdistetään kolme suomalaista ja muutama britti Portugalissa? En tiedä vastausta, mutta kotiin palailin yhdeksän aikaan aamulla. Perjantaina tuli vieraita Lissabonista. Peppe, Ciccio ja Giorgia tulivat visiitille, koska lauantaina oli tarkoitus lähteä telttailemaan Viana do Casteloon. Perjantaina mie menin kiltisti nukkumaan, kun muut lähtivät vielä johonkin bileisiin.

Lauantaiaamuna alkoi sitten valmistautumien päätähuimaavaan leiriytymiselämykseen. Tavaraa oli kuin oltaisiin lähdössä pidemmällekin ristiretkelle: kaksi piskuista Seat Ibizaa aivan piukassa ihmisiä ja roinaa. No perille päästiin ehjin nahoin ja alettiin kasaamaan telttoja ja valmistamaan iltapalaa. Teltat saatiin pysytettyä varsin rivakasti ja grillilihakin alkoi olla kypsää kun siniset valot välkähtivät leirimme välittömässä läheisyydessä. Poliisisedät olivat kovasti sitä mieltä, että sotilasalueella ei saisi leiriytyä. Niinpä erinäisten neuvotteluiden jälkeen päätimme yksissä tuumin vaihtaa leiripaikkaa. Ongelmana oli kuitenkin se, että Bragasta saapuneiden lisävahvistusten ansiosta emme mahtuneet autoihin. Niinpä kolme onnellista pääsi virkavallan kyydillä seuraavaan leiripaikkaan. Ystävämme poliisi esitteli matkalla kolme eri leirintäaluetta, mutta toi meidät rannalle, koska halusimme yöpyä siellä. Jälleen alkoi telttojen pystytys ja iltapalan nauttiminen. Sunnuntaiaamuna (klo 12) nautimme aamupalaa kahvilassa. Croissantit upposivat elimistöön melko rivakasti ja kahvitkin alkoivat olla juotuna, kun siniset valot välkähtivät kahvittelupaikkamme välittömässä läheisyydessä. Satamapoliisi oli sitä mieltä, ettei biitsillä saa telttailla sekä myöskin sitä mieltä, että paikallispoliisilla ei riitä auktoriteetti päättämään rantaleiriytymisestä. Tästä selvittiin sillä, että luvattiin kasata tavarat autoihin ja niinpä alkoi taas telttojen purku. Sunnuntai-iltana saavuttiin takaisin Portoon, ajettiin autot vuokrapaikan lähelle ja painuttiin pehkuihin. Kaksi päivää ulkona ilman lämmintä ateriaa ja kunnon yöunia veti aika mukavasti mehut pois.

Paikallinen vonkausmestari on valinnut runonsa aiheeksi vaatimattomasti "Rakkaus ja aika"

Peppe yrittää näyttää siltä, että olut olisi hyvää

Poliisi: "Älä tee sitä!"
Ciccio: "Mutta meillä ei ole vettä!"

Ahkerasta harjoittelusta huolimatta kitaransoitto on edelleen hiukan hakusessa