Taas on yksi työharjoitteluviikko takana ja taas on tullut opittua joitakin uusia asioita. Kuten esimerkiksi se, että vaikka Suomessa saa kirota byrokratian ja paperinpyörittelyn määrää, niin täällä sama homma on viety vielä asteen pidemmälle. Kotona jos meikäläiselle määrätään veromätkyjä tai annetaan veronpalautuksia, niin se on neljän, viiden paperin kirje, josta melko selvästi käy ilmi mikä on tilanne. Täällä taas veronmätkäytys tai -palautus tarkoittaa helpommillaan seitsemää paperia, joista neljä sertifioidaan (laitetaan printteriin, joka tekee siihen jonkin tärkeän merkinnän) ja kaikki pitää leimata. Näistä papereista yksi jää meille, kaksi menee verohallintoon, kaksi asiakkaalle ja kaksi jollekin taholle, mistä mulla ei ole mitään hajua. Ja tämä on siis se helppo tapaus. Asiakkaalla voi myös olla noin kahdenkymmenen paperin nippu, josta onneksi vain kolme sertifioidaan ja leimataan, mutta näistä papereista ei sitten ota pirukaan selvää, että onko se palautusta vai mätkyä. Ohjeet ovat kyllä selkeät, että jos paperissa on koodi 760 niin se on mätky ja jos 770 niin palautus. Mutta kun siinä on aina 770 vaikka se olisikin mätkyä. Ei ymmärrä. Ja huomenna olisi sitten viimeinen päivä näiden verojuttujen hoitamiseen eli toimistolle on odotettavissa jonkin verran ruuhkaa ja tämän lisäksi yhden verokonsulttifirman neito toi meille samaisia papereita yhden rekka-autokuormallisen. Ja kun tähän vielä lisätään se, että Natalia on varmasti pois maanantaina ja Gema oli perjantaina kipeänä, eli saattaa myös olla pois, niin voipi olla, että maanantaina pitää kiirutta.

Muuten työviikko meni kuitenkin ihan kivasti. Viime viikon lopussa kun seinien sisältä puuttui kymmenen euroa, niin tämän viikon lopussa meillä on 196 euroa liikaa. En tiedä miksi, mutta yksikään asiakas ei ole asiasta huomauttanut, eikä olla huomattu mitään virheitä. No, parempi näin, että on pientä ylijäämää, kuin että olisi vajausta.

Alkuviikolla JJ näytti mulle yhden paikan, missä voisin saada repun korjautettua. Samana iltana siestan jälkeen tallasin kyseiseen putiikkiin ja huikkasin ovelta morot ja sanoin että mun reppu on rikki. Putiikin pitäjä vastasi tervehdykseen ja kysyi heti, että oonko Suomesta. Herra oli kuulemma asunut ruotsissa muutaman vuoden ja sillä on kavereita Suomessakin. Kyllä mä sen tiesin, että erotun paikallisista aika hyvin, mutta en olis arvannut, että suomalaisuus on noin silmiinpistävää. Kaveri muuten totesi, että ei maksa vaivaa korjata, kun se on niin kallista. Kysyin, että mitäs moinen maksaa niin se sanoi, että kolmetoista euroa. Mä sanoin et siihen hintaan kyllä vielä korjataan. Valkkasin vielä melko tukevaa tekoa olevan vetoketjun, niin lopulliseksi hinnaksi muodostui 19 euroa. Ja keskiviikkona pitäis olla noudettavissa.

Ainiin... ruotsista puheenollen: Jouduin edellisenä viikonloppuna puhumaan demonien kieltä. Kävin yhdestä kuppilasta hakemassa pientä purtavaa, ja paikan omistaja, vaaleahko neito (vastaus Ollin ja Tommin kysymykseen: Ei, ei se ollut) tervehti sanoin ”Hej på dig”. Eipä jäänyt paljon muuta vaihtoehtoa kuin vastata samoilla sanoilla. Aika nopeasti kyllä vaihdoin takaisin espanjaan. Ei oikeen tuo toinen kotimainen ole hallussa.

Tänä viikonloppuna ei ole tapahtunut oikeastaan mitään. Perjantaina piti lähteä paikallista ”sedulaa” Pachaa katsastamaan Mauricion (ecuadorilainen harjoittelija saman firman toisessa toimistossa) kanssa. Huonosti nukuttu yö, kuumuus ja rommikola tekivät kuitenkin tehtävänsä ja suunnitelmasta oli pakko luopua. Lauantaiaamuna (klo 12) menin rannalle yhteen kahvilaan aamupalalle. Sanoin tarjoilijalle et haluisin aamiaista, niin se totes mulle, että johan se alkaa olla aikakin. Sanoin vaan että olen ihan samaa mieltä. Muuten päivä meni rannalla löhötessä. Kelit kun on niin kuumat, että oikeen mitään muuta ei päivällä kykene tekemään. Tänään (sunnuntai) kävin vähän kävelemässä kaupungin toisella laidalla. On kyllä jotenkin huvittavaa, että keskustassa tiet on melkoisen ahtaita ja autolla liikkuminen todella hankalaa. Sitten kun siirtyy hieman pois keskustasta alueelle, jossa asuu lähinnä brittejä ja saksalaisia, niin yksisuuntainen tie on leveämpi kuin keskustan kaksisuuntainen. No, kai se on luonnollista, että rahalla saa elintilaa. Illalla olis sitten fudisfinaali. Aateltiin Mauricion kanssa mennä johonkin baariin katsomaan peliä. Jos Espanja voittaa, niin voipi olla, ettei ensi yönä tarvi kauheasti nukkua. Sen verran täällä soi torvet jo semifinaalin jälkeen. Töissäkin koitin vähän ehdotella, että jos Espanja voittaa niin ei tulla maanantaina töihin, mutta tämä ehdotus ei oikein ottanut tuulta alleen.

Eipä kai taas muuta tällä kertaa. Tällein kun ei tule tehtyä mitään reisua viikonloppuna niin eipä tässä kirkonkylässä paljoa tapahdu. Onneksi on edes lämmintä ja ranta lähellä. Ja sinne taidan ampua nytkin...

Ja taas pari kuvaa kyliltä: