Viikko sitten Sunnuntaina päätettiin lähtiä piknikille koko perheen voimin. Evääksi otettiin salaattia, patonkia, hedelmäsalaattia, muutama tortilla, suklaakakkua... ja 10 litraa sangriaa. Kyllähän noilla jo kahdeksan ihmistä ja yhden etanan ruokkii. Päivällä otettiin suuntima kohti Palacio do Cristalia (isohko puisto) ja levitettiin romut nurtsille. Juuri kun ehdittiin alottelemaan lounasta niin paikalle kiiruhtaa paikallinen turvajussi ilmottamaan, että piknikkien pitäminen ko. paikassa on kielletty. Puistossa on erikseen paikkoja piknikkejä varten. Ongelmana oli se, että meidän asemapaikalla ei ollut hirveesti mitään roskiksia ja ne pelkäs, että me jätetään roskat siihen ja seuraavana tulee lokit. Saatiin kuitenkin sovittua, että pidetään nyt paikkamme ja ens kerralla sit mennään johonkin muualle. Poislähtiessä nähtiin se virallinen piknik-paikka ja oli kyllä sen näköstä jälkeä, ettei sinne ainakaan tarvi mennä. Täysin järjetön määrä roskaa oli jäänyt paikalle turisti-idioottien (oletettavasti brittejä) jäljiltä. Eli eipä ne roskikset siinä kohtaa paljoa pelastanut. Piknikillä tavattiin myös saksalainen Reiner. Entinen kitaransoitonopettaja ja ilmeisesti nykyinen kokopäiväpilvenpolttaja (hippi, kukapa muukaan). Mukavahan se oli kuunnella taitavaa kitaransoittoa. Huono puoli oli se, että Reiner vei multa ja Nicolalta tekosyyn sille, että kitaransoitto kuulostaa huonolta. Kyllähän halvastakin kitarasta ihan kohtuullinen ääni lähtee, kun sitä vaan joku osaa käsitellä.

Koko perhe piknikillä. Myös Joana on kuvassa jossain.

 

NeoHhhhhippie

Koulussakin tulee edelleen käytyä, vaikka en kyllä ymmärrä miksi. Viime viikolla menin normaalisti tiistaina espanjan tunnille kympiks aamulla (pitää herätä kasilta). No... odottelen siinä muitten ryhmäläisten kanssa opettajaa saapuvaksi ja kuinka ollakaan, opettaja ei saavu. No ei siinä muuta kun päätettiin, että ilmeisesti tuntia ei ole ja lähettiin kahville. Perjantaiaamuna suuntasin kohti koulua innosta soikeana espanjan tunnille. Odottelen siinä muitten ryhmäläisten kanssa opettajaa saapuvaksi ja kuinka ollakaan, opettaja ei saavu. No ei siinä muuta kun päätettiin, että ilmeisesti tuntia ei ole ja lähettiin kahville (iskikö bon voyage -ilmiö? Niin minullekin). Sinällään tuo ei hirveesti haittaa. Esimerkiksi tiistaina suivaannuin turhasta koulureisusta sen verran, että päätin suunnata biitsille. Puolisen tuntia ehdin olemaan auringossa, kun alkoi käsivarsista nahka palamaan eli lämmintä pitelee (virkkeeseen piilotettu pieni lesoilu).

Yhestä kurssista miun pittää tehä englanninkielinen harkkatyö ja tätä kirjoitettaessa harkkatyön teoriaosuus on jo valmiina. Noppien kiilto silmissä välttelen loppuosan kirjottamista kun laiskottaa. Mutta oikeesti jopa alan uskoa, että siitä tulee ihan hyvä. Tiedä vaikka sais sen kurssin läpi. Niin kuin viimeksi kirjotin: aattelin ihan näitten ihmisten kiusaksi saada jotain suoritettua. Koululla järjestetään myös joku fockin' International Week. Kv.-toimiston tädit (vaikka ainakin toisesta vois käyttää sanaa neito :p) lähetti sähköpostia, että pitäis valmistaa joku pieni esittely omasta maasta, opiskelukaupungista ja koulusta. Tätä siis pyydettiin kauniiden uhkausten kera. Jotakuinkin etta muistakaa, etta me ollaan ne jotka kirjottaa teille todistukset kursseista. Ja mie kun oon aina tykänny vittuilusta ja uhkailusta motivointikeinona. Kaipa tässäkin kohtaa vähemmällä pääsee, kun vaan tekee sen homman. Eipä tarvi yksin tehdä, ja toisekseen ei taida hirveesti väliä olla millasen tekee. Ei näistä paikallisista kukaan kuitenkaan lähde kylmään ja kalliiseen Suomeen.

 

Lyhyempiä uutisia:

12.5. tämä suuntaa kohti Madridia. Tosin vaan muutamaksi päiväksi. Madridissa olis tarkotus tavata Olavi ja joitain sen kavereita. 16.5. joukkioon liittyy myös Duudson/Turmiolan Tommi/Duddis/D Grande (raskaalla lapsella on monta nimeä), ja sitten joukkiomme suuntaa kohti Portoa. ToSu on semmonen, että pojat viihtyy Portugalissa viikon. Eiköhän tällä porukalla saada viikko kulumaan sukkia kutoessa, teetä juodessa ja jos oikeen villiinnytään niin saatetaan hiukan veisata virsiäkin...

Viime lauantaina käytiin päiväexculla Quimarãesissa. Siisti pieni kaupunki, missä käytiin katsastamassa pari kirkkoa ja yks linna. Linnaa kohti kävellessä hiukan hämmästeltiin, että miks niillä on Suomen lippuja joka puolella. Pakkohan se oli käydä kysymässä, että mikä on homman nimi. Loppujen lopuksi kävi ilmi, että sininen ja valkoinen oli Portugalin ensimmäisen kuninkaan tunnusvärit  tjsp. Ihan 100% varmuutta asiasta ei ole, koska keskustelu käytiin portuigaliksi.

Kielen ja kulttuurin opiskelun lisäksi on tullut harrastettua korkean tason filosofisia pohdintoja: lauantaina lähetin poikamieselämän suurelle ajattelijalle, eli Duudsonille viestin, että mitä se semmonen meinaa, jos neito näyttää hyvältä kun tarkastelija on selvinpäin ja muutaman kaljan jälkeen alkaa näyttää huonommalta. Tommi-raukalta meni yöunet tätä yhteistä ongelmaa ratkaistaessa. Jos jollain on hyvä teoria tähän kohtaan, niin ei muuta kun kommenttia blogiin...

 
Eve toi tuliaisia Sevillasta ja Nicola halus heti koittaa.

Nicola Jean Baker

Kieltenopiskelua. Suomi, italia ja baski

Meidän maita

Lopuksi vielä terveisiä kotiin: lähettäkää rahaa, että saadaan kunnon ruokaa!!! Justiinsa yks ilta jouduttiin tyytymään miekkakalaan valkoviinin kera. Heikosti menee mut en mie valita.

 

Miekkakalaa ja valkkaria. Huonosti menee...

Tenham cuidado com os vossos olhos!

ALUA!