Avaudutaanpa taas hieman. Töissä menee melkein vanhaa rataa. Toimisto tosin vaihtui taas ja nyt työskentelen kämpästä lähimpänä olevassa officessa. Hyvä puoli tässä on se, että edestakaiset bussimatkat ovat taaksejäänyttä elämää. Huono puoli onkin sitten se, että uudesta toimistosta ei löydy Natalian tai Fifin veroista työkaveria. No, onneksi väki on muuten ihan mukavaa. Lisäksi työmäärä on lisääntynyt jonkin verran ja enää ei paljon tarvitse englantia hablata asiakkaiden kanssa. Omasta ja asiakkaiden tyhmyydestä on jo tullut niin arkipäiväistä etten edes muista mitään ihmeempiä tapahtumia, vaikka joka päivä sattuu jotain pikkuista. No eräänä päivänä tuli asiakas ihmettelemään kun pankkikortti ei toimi automaatissa, kun "eikös tänään ole kuudes päivä". Pankkikortissa luki että se erääntyy 06/08 eli kuluvan vuoden kesäkuussa. Semmosen olen huomannut, että enää en tee virheitä sen takia, että luulen tietäväni mitä asiakas haluaa, vaan nyt tiedän jos en tiedä... kaipa sekin on edistystä.

Edellisenä viikonloppuna tuli poikettua pikimmiten Alteassa ihmettelemässä toisen pikkukaupungin hiljaista elämää. Ihan hieno kylä kyllä, mutta eipä sielläkään kauheasti tekemistä ole. Saman viikonlopun lauantaina pitikin sitten lähteä Mauricion kanssa radalle, kun se oli herran viimeinen viikonloppu täällä ennen kotiinpaluuta. Ilmeisesti mitään ihmeellistä ei tapahtunut kun ei ole mieleenkään mitään erikoista jäänyt. No yhdeltä paikalliselta neidolta sain ehkä hienoimman vastauksen kun pienen jutustelun jälkeen ehdotin sunnuntaikahveita keskustassa: "En tiedä". Oli niin tyly vastaus etten keksinyt muuta sanottavaa, kun että ilmottele sitten kun tiedät ja lähdin menemään.

Muutoin viikkoa vietettiinkin aika ahneesti rannalla. Rantaelämän määrästä kertonee jotain se, että tänä kesänä on tullut luettua neljä Paulo Coelhon kirjaa. Ovat muuten ihan hyviä. Tiistaina käytiin vielä vähän tapaksilla ja parilla kaljalla, kun Mauri lähti keskiviikkoiltana Alicanteen. Oli muuten herralla vähän ongelmia romanialaisten vuokraisäntien kanssa. Koittivat nyhtää vedestä ja sähköstä yhteensä semmosen 180 euroa. Noheva kaveri kuitenkin otti firmoista oikeat määrät selville. Oikea summa olisi ollut yhteensä noin neljän kympin luokkaa. Tilanteen ratkaisuna oli sitten poistua paikalta maksamatta senttiäkään isäntäväen ollessa kaupungilla. Mun mielestä aivan oikea ratkaisu noin törkeän kusetusyrityksen päätteeksi.

Viime viikonloppuna tulikin sitten vieraita Suomesta. Isukki, Sami ja Niina tulivat perjantai-iltana tänne ja viikonloppu vietettiin huoneistohotellissa. Onnistuin jopa hankkimaan itselleni flunssan kun tuli otettua ilmastoinnista kaikki irti. Viikonlopun aikana katseltiin vähän tätä kylää, syötiin hyvin ja poikettiin Cartagenassa katselemassa nähtävyyksiä. Kaikenkaikkiaan ihan tervetullutta vaihtelua tähän jo vähän arkiseksi muuttuneeseen oleiluun täällä. Eli kiitoksia vaan vieraille!

Pari viikkoa olis vielä lusittavana ennen kotiinpaluuta. Perjantaina on vapaapäivä eli edessä on pitkä viikonloppu ja ainakaan toistaiseksi ei ole mitään suunnitelmia. Eiköhän se aika tästä kulu, että pääsee pääkaupunkiseudun janppojen kanssa laivalle rellestämään. Olettaen siis, että selviän tukholmassa ajoissa laivaan.

Tällä kertaa ei taas muuta, kuin pari kuvaa kuluneista päivistä. Huomatkaa hieno bemariparkki. Tyylikkäästi neljään ruutuun. Valitettavasti parkkeerauksen täydellistävät invapaikat olivat lähempänä respan ovea. Myös sähköjohtojen vetämisestä voitaisiin Suomessa ottaa vähän mallia...

Kertoillaan nyt kuulumisia, vaikkei täällä kauheasti olekaan viime aikoina tapahtunut. Itseasiassa töissäkään ei viime viikolla sattunut oikeen mitään mainitsemisen arvoista. Päivät menivät ihan normaalisti meikäläisen sählätessä vuoroin englanniksi vuoroin espanjaksi ja välillä jopa saksaksi. Fifin ollessa lomilla, mulla on vähän enemmän vastuuta toimiston toiminnassa ja tämä vastuu onkin realisoitunut melkoisena kaaoksena. No käsittääkseni jos tämä viikko vielä jotenkin selvitään, niin ensi viikolla toimiston äitihahmo on taas pelastamassa muitten persnahat.

Keskiviikkona tuli uusi kämppis: saksalaisneiti (O & T: kännilasit silmille niin ihan ok), joka kanssa tuli pankkihommia tekemään. Pääsin välittömästi tulkin hommiin kun neidiltä ei oikeen espanja vielä kulje. Ja samaisena iltana pääsin myös toimimaan oppaana kun kävin näyttämässä, missä neitokaisen työpaikka sijaitsee. Perjantaina mentiin Mauricion kanssa normaaliin tapaan vähän kiertelemään baarialuetta, siltä mitään kummempaa löytämättä.

Lauantaina olikin sitten paljon puhutun Alicanten reisun vuoro. Homma vähän lässähti kun aluksi koitettiin puhua muuta IAESTE-jengiä mukaan, mutta ainoa kiinnostunut luopui matkasta siinä vaiheessa, kun ilmoitin, että kaikki ei ollutkaan valmiiksi järjestettynä, vaan sen olis pitänyt itse hommata esim. majoitus. Myöskään Alicanten IAESTE-väkeä emme onnistuneet tapaamaan. Heillä kun päiväohjelmaan kuului vierailu vesipuistoon. Kiertelimme siis kaupungilla ja teimme vähän ostoksia. Myös kaupungin keskustan lähellä oleva linna käytiin katsastamassa. Illalla sitten palailtiin Torreviejan kirkonkylään. Lauantai-iltana kävin vähän opastamassa saksalaisneidille paikallisia baareja.

Sunnuntaina jouduin taas puhumaan demonien kieltä. Häläpäläravintolan pitäjä, varsin turkkilaisen näköinen kaveri, kysyi multa et puhunko ruotsia. Mie sitten vastasin, jotta “Nej, det kann jag onte görä.” No sit se tietenkin kysy et mistä mä oon ja kun sanoin että Suomesta, niin se sitten ihmetteli melkoisesti miksen puhu ruotsia. No mie sit kysyin et puhuuks se englantia tai espanjaa, niin eipä herralta oikeen kumpikaan luonnistunut. Jannu siis pyörittää kioskia espanjassa, ei ymmärrä espanjaa ja vielä vittuilee jos mie en puhu ruotsia. No ei kai siinä.... Turhaa mun olis sille mitään kuittailla millään muulla kielellä kun ei se sitä ymmärtäis.

Ensi viikonloppuna voipi olla et mie lähden Alteaan Maijan luo kyläilemään ja ajatuksena oli ihan vähän vaan katsastaa Benidormin yöleämää. Jos sinne lähden niin siitä sitten raporttia reisun jälkeen. Ja reilun viikon päästä olis sitten isukki, Sami ja Niina tulossa käymään. Sami kun sitä jo kyseli, niin on täällä kaikki valmiina. Koitan saaha jotain pöperöä sille perjantai-illalle valmiiks kun tuutte ja ruokajuomana on varmasti jotain muutakin kuin vettä.

Ja perinteitä kunnioittaen pari fotoa:

Nyt onkin vaihteeksi ollut sen verran toiminnantäyteinen viikko, etten ole paljoa ehtinyt rannalla itseäni käristämään. Tämän viikon ajan töissä oli siis hiukan löysempi aikataulu, elikkäs työpäivä loppui yhdeltä. Tämä tarkoitti sitä, että maanantaina oli hiljaista, kun asiakkaat eivät näitä aukioloaikoja vielä tienneet, mutta loppuviikon sitten pitikin kiirutta. Tiistaina oli Antonion läksisäisbileet vanhan toimiston porukan ja muutaman muun tyypin kanssa. Menin kolmen aikoihin vanhalle toimistolle noutamaan mun uuden hienon paikallisen electronin ja siitä sitten suuntailtiin kohti La Matan kaupunginosaa. Jose Joaquin ehdotti, että mie meen Antonion kyydissä ja sanoin että sehän passaa. Hetkisen kuluttua kuitenkin Natalia kysyi et jos menisin sen kyydissä. Valinta luonnollisestikaan ei ollut kovin vaikea. Siitä sitten köröteltiin kohti La Mataa ja raflaa, jossa bileet järjestettiin. Ravintolaan kun päästiin niin ensin mut esiteltiin kahdelle Nicolle ja yhdelle muulle tyypille, joita en ollut ennen nähnyt. Sen jälkeen kysyivät, että otanko bisseä ja sitten siirryttiinkin syömään. Ruokailu alkoi katkaravuilla ja paahdetuilla patongin viipaleilla, joiden päälle laitettiin jotain valkosipulisoosia ja tomaattisalsaa. Tämän jälkeen jatkettiin simpukoilla, joiden jälkeen pöytään tuotiin erilaisia simpukoita ja sen jälkeen katkarapusalaattia, paikallista kuivattua kinkkua ja juustoa. Turha varmaan sanoa, että oli aika hyvää pöperöä. Niin ja viiniä ja olutta tuli tietenkin koko ajan pöytään. Alkupalojen jälkeen vatsa täytettiin paellalla, missä oli joukossa jotain normilihaa, kanaa ja vähän äyriäisiä. Jälkiruokana nautittiin tuoreita hedelmiä. Ruokailutapahtuma erosi hiukan suomalaisesta vastaavasta. Ihmiset puhuivat koko ajan, nopeasti, kovalla äänellä ja kaikki samaan aikaan. Ja vaikka oltiinkin raflassa niin kukaan ei tuntenut mitään tarvetta jäykistellä (paitsi tietty se yksi suomalainen siellä joukossa), vaan kun viinilasi oli tyhjä, niin sitä otettiin lisää ja kinkkua otettiin lautaselta reippaasti sormin ja syötiin.

Ruokailun jälkeen siirryttiin baarin puolelle, jossa alkoi kahvi- ja alkomahoolitarjoilu... niin ja karaoke. Onneksi kaikki kipaleet oli espanjalaisia niin pystyin vetoamaan siihen, etten tunne kappaleita, kun mua pyydettiin laulamaan. Sitten multa pyydettiin pientä strip-tease esitystä, mutta sanoin, että Espanjasta ei löydy riittävästi alkoholia, että multa lähtis vaatteet siellä raflassa. Siinä sitten lauleskeltiin, juoruttiin ja juotiin... tiistaina. Ja voisin sanoa, että ihan turha väittää suomalaisten juovan paljon. Ei tällä jengillä ainakaan jääpalat viskilasissa päässeet sulamaan. Ja uutta otettiin koko ajan. Mun osalta ilta onneksi loppui melko ajoissa, kun menin Natalian kyydillä kotiin valmistautumaan keskiviikon työpäivään. Vaikka tulinkin kotiin ajoissa, enkä tiistaina juonut kovin paljoa, niin keskiviikkoaamuna oli pienoinen rapeli. Hyvin siis oli valmistauduttu henkilöstöjohtajan haastatteluun. No se haastattelu oli onneksi vaan jotain firman sisäistä propagandalehteä varten eli aika simppeli jutustelutuokio, jonka jälkeen räpsittiin vähän valokuvia toimiston porukasta ja meikäläisestä johtajan pöydän takana.

Torstaina mulla oli vapaapäivä, koska Orihuelan alueella johlittiin jotain ikivanhaa marokkolaiset vs kristityt -väkivaltamaaottelua. Vapaapävän päätin käyttää vierailemassa Cartagenan satamakaupungissa, varsinkin kun sain natiivioppaaksi Lauran (O & T: poco neruda, mucha pechuga) San Javierin kylästä. Aamusella lähdin bussilla San Javieriin, josta jatkettiin Lauran autolla Cartagenaan. Cartagena on semmoinen teollistunut kirkonkylä ja kaupungissa itsessään ei ole oikeastaan mitään erikoista. Mutta sataman alue on ihan siisti. Sitten sieltä löytyy pari vanhaa linnaa, joista kävimme katsastamassa yhden. Cartagena on joskus muinoin ollut Rooman vallan alla ja sieltä löytyykin vähän jäänteitä roomalaisesta kulttuurista. Esimerkiksi Casa de la fortuna on nykyisin maan alla oleva hmmm... ikäänkuin roomalaisen talon perustukset, joista on siis nähtävissä miten talot niihin aikoihin rakennettiin ja samoin siellä on pieni pätkä vanhaa roomalaista tietä. Kävimme myös tutustumassa roomalaiseen museoon, missä olikin melkoinen valikoima vanhoja kippoja ja kuppeja. Oli siellä kyllä ihan siistejä kivipaaseja, pylväitä ja vanhoja kivisiä kylttejä. Ehdoton kohokohta oli kuitenkin roomalainen teatteri, joka on osin jätetty niikseen kuin se on ollut maanvyörymän jälkeen ja osittain restauroitu, kuin se olisi vielä käytössä. Lopuksi käytiin vielä katsomassa sataman alueella ja sitten olikin jo aika lähteä takaisin päin. San Javierissa Laura kutsui mut niille syömään. Mikäs siinä... kyllä mulle yleensä on ruoka maistunut. Siellä olikin neidin vanhemmat kotona ja ainakin parheen isukki oli aika innostunut kun tuli suomalainen vieras. Siinä syödessä pääsin sitten selittämään yhtä ja toista Suomen oloista ja vakuuttelemaan, että ulos voi lähteä vaikka vähän olisikin pakkasta. Ruokailun jälkeen olikin miun aika lähteä Torreviejaan ja vielä lepäilemään vähän ennen perjantain työpäivää.

Perjantai olikin sitten melko mielenkiintoinen päivä. Olin kassaneideistä ainoana töissä ja mun kanssa koko toimistossa oli vain johtaja, joka ei tunne meidän käyttämään järjestelmää. Ja päivä tietenkin alkaa sillä, että asiakas tuo nenän eteen sellaisia lappuja, joita en ole koskaan nähnyt. No kyllä niistä selvittiin pienen arpomisen jälkeen. Koko päivän piti kyllä aika kiirutta ja kun työpäivän piti loppua yhdeltä, niin viimeiset asiakkaat lähtivät kymmentä vaille. Tässä vaiheessa pystyinkin toteamaan, että ei ole mitään kiirutta, kun bussi lähtee varttia yli yksi, niin siihen ei ole mitään toivoa. Kaikessa rauhassa laskeskelin, että toimistossa on oikea määrä rahaa, ja sitten olikin vuorossa automaatin lataus, jota en tietenkään ole ennen tehnyt. Siinä latauksessa onnituin tietenkin sähläilemään kaikenlaista, mutta eiköhän se suurinpiirtein mennyt oikein. Kymmentä yli kolme lähdin toimistolta odottelemaan bussia. Vähän siis meni ylitöiksi, mutta ainakin opin paljon kaikkea uutta perjantain aikana. Turha varmaan kertoa, että tuollaisen työpäivän jälkeen maistelin vähän sangriaa ja lähdin kylille ottamaan pari.

Lauantaiaamuna lähdin melko hyvissä ajoin varailemaan isukille, Samille ja Niinalle hotellihuonetta. He kun ovat tulossa käymään elokuun alkupuolella. Vieraiden toiveiden mukaisesti hotelliksi valittiin apartamentos-tyyppinen ratkaisu, jossa siis huoneessa on kaksi makuuhuonetta, olohuone ja oma keittiö missä voi itse kokkailla pöperöitä. Myös parvekkeella on ruokapöytä eli siellä voi sitten päivällistä nauttiessa katsella paikallista venesatamaa. Ihan siisti huone ja aika hyvät näkymät. Niin ja kohtuullisen hyvän näköinen respan neito. Muutoin viikonloppu menikin sitten tutulla kaavalla. Päiväsaikaan koitetaan keksiä jotain tekemistä ja illalla sitten isketään radalle. Tuli käytyä brasilialaisessa sekä ruotsalaisessa kuppilassa. Ei liene yllätys, että tämä brasilialainen juottola miellytti meikäläistä enemmän.

Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä kunnon turistimatkalle Alicanteen. Mukaan on lähdössä Mauricio, Maija ja pari huittislaista neitoa. Lauantaina lähdetään kohti Alicantea ja päivä katsellaan nähtävyyksiä ja sitten illalla ehkä ihan vähän vaan yöelämään. Siitä sitten raporttia ensi viikolla.

Lopuksi vielä muutama foto Cartagenasta:

Tärkeimmät asiat ensiksi: sain Fifiltä piparia. Neidillä oli synttärit torstaina ja se kävi ostamassa koko toimiston jengille keksejä ja kaffeeta. Muuten onkin töissä mennyt aika rauhallisesti. Välillä saa oikein keksimällä keksiä jotain tekemistä kun toimistossa ei käy kovinkaan paljoa asiakkaita ja nekin vähät, jotka käy, eivät käsitä että mie osaan englantia eli ne kiusaa joko Frankia tai Fifiä. Mutta eiköhän siellä saa lopun kesää kulumaan ja kyllä mä sitten koitan kysellä, josko olis jotain tekemistä. Tiedä vaikka pääsis oppimaan jotain uutta samalla. Ensi viikolla on Orihuelassa jotkut Cristianos y Moros -juhlat. Siellä pidetään kinkerit jonkun ikivanhan tappelun muistoksi. Tämä koskee meikäläistä siinä mielessä, että näiden juhlien ansiosta meillä on vähän löysemmät työajat. Ensi viikko työskennellään puoli yhdeksästä yhteen ja torstaina on vapaapäivä. Eli ilmeisesti on hyvin aikaa löhöillä rannalla. Tiistaina olis tarkotus mennä vanhan toimiston väen kanssa viettämään Antonion läksiäisbileitä. Jose Joaquin sanoi, että niissä bileissä on tarjolla ruokaa, alkoholia ja seksiä. Rohkenen hieman epäillä, mutta tiistaina sen sitten näkee.

Tänä viikonloppuna Maija tuli Alteasta käymään täällä. Niinpä lauantaina tuli ihan vähän vaan lähdettyä tuulettumaan. Myöskin mun uusi mesekaveri Ana (ihan ok, mutta sen kaveri, joka asuu täällä :p) ilmoitti, että on tulossa Torreviejan yöelämään. Illalla sitten tavattiin tämä Ana ystävineen ja Mauriciokin liittyi seurueeseen. Pienten neuvottelujen jälkeen päätettiin lähteä paikalliseen diskohelvettiin Pachaan. Täällä iltaelämä hiukan eroaa Suomen vastaavasta. Lauantaina mekin mentiin ensin baarikadulle katselemaan meininkiä ja oltiin siellä about kahteen asti ja sitten päätettiin lähteä yökerhon puolelle. Pachan sisäänpääsymaksu oli 20€ eli melko hintahtava, mutta tähän hintaan sisältyi kaksi paukkua. Näin ollen ei se hinta niin kauhea ollutkaan. Ja verrattuna Suomen seduloihin tämä sisäänpääsy oli todellakin hintansa arvoinen. Pachassa oli kolme kerrosta ja niistä ylimmäinen oli talon katolla, eli raitista ilmaakin pääsi välillä haukkaamaan. Muutenkin oli melko railakasta meininkiä ja siellä sitten viihdyttiinkin melkein kuuteen asti. Eli syy miksi teksti on tänään melko sekavaa on pienoisessa darrassa ja väsymyksessä.

Parin viikon päästä ajateltiin lähteä Maijan kanssa katsastamaan Alicantea uudemman kerran. Kunnon turistireisu ja kierretään kaikki nähtävyydet. Ehkäpä sitä vois illalla vähän tutustua yöelämäänkin. Nyt en jaksa kirjuutella enempiä ja taidan kohta lähteä biitsille.

Ja vielä pari fotoa:

Taas alkaapi viikonloppu olla ohi ja huomenna pitää jälleen painua toimistoon. Onkin taas vaihteeksi mielenkiintoinen päivä edessä. Tosin lähinnä vain sen takia, että mulla ei ole hajuakaan siitä, missä on lähin bussipysäkki, kun pitää mennä uuteen officeen. No onpahan hyvä syy myöhästyä. Tällä viikolla olin jo yhden päivän uudessa toimistossa töissä ja siellä ei kyllä ollut mitään tekemistä. Koko päivän aikana tein ehkä saman verran operaatioita, kun ekassa toimistossa tein tunnissa. Toisaalta hyvä puoli on se, että nyt kun ei tarvi tehdä näitä rutiinihommia, mitkä jo sujuu aika mukavasti, voin keskittyä opiskelemaan uusia asioita. Ja niitä tulikin heti eteen ekana päivänä. Esimerkiksi vanhassa toimistossa en tehnyt ainuttakaan rahan lähetystä tai ulkomaista tilisiirtoa, enkä varsinkaan mitään kalastuslupajuttuja. Tästä lähtien niitä saa vissiin tehdä joka päivä.

Tämän uuden toimiston herra ylipäällikkö on saksalainen Frank. Vanhan toimiston väki käski vähän muistuttaa fudismatsista, mutta en heti ekana päivänä uskaltanut. Asiakaspalvelussa on mun kanssa Fifi (vastaus Ollin ja Tommin kysymykseen: noooo... ihan ok). Edelleen työkavereiden kanssa puhutaan espanjaa, mutta nää sentään osaa lontoon murrettakin eli voin selittää asiat englanniksi, jos espanjan taito ei riitä.

Perjantaina päätettiin taas Mauricion kanssa lähteä vähän viihteelle. Mentin sen kämpille pohjustamaan ja jumaliste mikä lukaali herralla on. Sillä on kaksikerroksisen asunnon alakerta käytössään. Keittiön se joutuu tosin jakamaan omistajien kanssa, mutta sillä on oman huoneen lisäksi olohuone ja oma kylppäri. Ainoat huonot puolet on siinä, ettei siellä ole nettiyhteyttä ja se on vähän kaukana keskustasta. Siinä sitten katseltiin Shakiran konserttia Rock in Riossa, joka kuten nimestä voi päätellä, järjestettiin Madridissa. Mauricio oli kovin ylpeä kun valmisti ekaa kertaa elämässään Calimuchoa ja se onnistui aika hyvin. Tämän juoman valmistamiseksi pitää siis sotkea punaviiniä ja coca colaa. Mauricion kämpiltä suunnattiin ensin biitsille tuhomaan tätä myrkkyä ja biitsiltä siirryttiin yhteen rannan kuppiloista. Ihan ok baari, mutta ei mitään erikoista, eikä oikeastaan koko iltana tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Lauantaina suuntailimme kohti paikallista Habaneras-kauppakeskusta. Mulla oli tarkotuksena ostaa pari nappipaitaa töitä varten ettei tarvi pestä pyykkiä ihan jatkuvasti. Saaliina oli kaksi kauluspaitaa 21 eurolla. Ihan ok hinta, vaikkei näiden paitojen laatu ehkä päätä huimaa. Samalla reisulla käytiin Carrefourissa ruokaostoksilla. Tämä reisu johti taas yhteen ihmettelemisen aiheeseen. Ostin valmispitsaa, jonka mukana tulee pieni kastikepussi. En ole koskaan kuullut, että pitsan päälle pitäis laittaa mitään soosia, mutta kyllä se ihan hyvältä maistui. Mitähän italialaiset tästä ideasta tuumaisivat... Niin ja samalla reisulla ostin yhden Paulo Coelhon kirjan espanjankielisenä versiona. Pari viikkoa sitten luin Portobellon Noidan englanninkielisenä ja ko. kirjaa voin suositella kaikille. Oli aika mielenkiintoisella tavalla kirjoitettu ja aika viihdyttävää luettavaa. Lauantai-iltana mulla oli tärkeä tehtävä tiedustella paikallisia kuppiloita, koska Maija on ilmeisesti ensi viikonloppuna tulossa tutustumaan kaupunkiin. Yhtään ei tietenkään tehnyt mieli baariin, mutta miehen on tehtävä, mitä miehen on tehtävä. Tällä kertaa päätin vaihtaa aluetta ja menin erääseen keskustan rokkibaariin. Ehdin istahtaa tuolille ja tilata oluen, kun kuulin oudon tutun oloista kieltä aivan vierestä. Samaisessa kuppilassa oli neljän huittislaisneidon ryhmittymä. Neidit ovat myöskin täällä työharjoittelussa jossain kiinteistövälityshommissa. Melkoinen satakuntalainen invaasio siis tässä kirkonkylässä.

Eipä kai minulla muuta. Taidan suunnata biitsille, kun on taas aika lämmintä...

Ainiin... Varasin lennon tukholmaan 27.8. ja sieltä suuntaan laivalla Helsinkiin saman päivän iltana. Ilkka, Jari ja Osku ovat ilmeisesti tulossa mua vastaan ja jos joku muu haluaa mukaan niin ilmoittautumiset mulle ASAP! Yksi hytti on jo täynnä, mutta jos porukkaa ilmaantuu lisää niin eiköhän toinenkin hytti järjesty.