Juhannusviikko alkoi töissä viimeviikkoisen sähläyksen selvittelyllä. Syy puuttuviin rahoihin löytyi siitä, että toinen harjoittelija oli lukenut omat muistiinpanonsa huonosti ja sen seurauksena merkinnyt talletettavan rahamäärän liian suureksi. Maanantain tapahtumiin kuuluu myös Geman paluu lomilta, eli tutustuin uuteen työkaveriin. Samaisena päivänä oli Antonion viimeinen työpäivä meidän toimistolla. 20 vuoden palveluksen jälkeen Antonio vaihtoi työpaikkaa Orihuelaan.

Sitten olikin miun vuoro sählätä. Viime viikolla mulle annettiin tehtäväksi päivittää asiakastietoja postinumeroiden osalta. Joidenkin asiakkaiden tiedoista puuttui esimerkiksi tieto siviilisäädystä tai työtilanteesta ja nämä ovat pakollisia tietoja, joita ilman tietokone ei anna päivittää muitakaan tietoja. Kysyin sitten et mitä tehdään, niin mulle sanottiin, että valkkaat vaan jotain listasta, ei sillä o mitään merkitystä. Perjantaina sitten olikin muilla hauskaa kun jostain korkeammalta taholta oli tullut sähköpostia, että oonko mie yksinäni vaihtanut kaupungin pormestarin, kun olin jonkun tietoihin niin laittanut. Tekevälle sattuu... Torstaina onnistuin sitten tohoilemaan rahojen kanssa. Yksi asiakas toi kivitalollisen seteleitä talletettavaksi, ja mie tietysti laskin ne setelilaskurilla, ennen kun syötin ne koneeseen, joka tunnistaa setelit ja lajittelee ne. No jälkimmäinen kone sitten ilmoitti, että ilmoitetusta talletuksesta puutuu 10€. Kysyin tietty et mitäs nyt tehdään, niin työkaveri sanoi et ei muuta kun hyväksyt, se on kymmenen euroa kolmesta tonnista. No niinhän siinä tietty kävi, että kun päivän lopuksi rahoja laskettiin niin kyseinen kymppi tosiaan puuttui. Oli ilmeisesti seteleitä laskettaessa jäänyt kaksikymppisten joukkoon yksi kympin seteli. Muita mahdollisuuksia ei paljoa ole. Eli seuraava viikko alkaakin ratkiriemukkaasti, kun kirjoitellaan kirjanpidolle selvitys, että miksi talosta puutuu kymppi. Perkele.

Naapurikaupungissa Alicantessa vietetään isot San Juan -juhlat (nimeltään Hogueras) samana viikonloppuna kuin Suomessa on Juhannus, ja ajateltiin Maijan kanssa lähteä kinkereihin mukaan. Näissä juhlissa mm. poltetaan isoja puisia "taideteoksia", joiden tekoon on varmasti kulunut aikaa ja vähän rahaakin. Varsinainen poltto tapahtuu ensi tiistaina, mutta bileet alkoivat jo nyt. Lisäksi kaupunkia kiertää kulkueita, joissa ihmiset on puettu paikallisiin perinneasuihin. Tämä on siis aivan samanlainen tilaisuus, kuin las Fallas Valenciassa, mutta paikallisten mielestä täysin eri asia, kun juhlat perustuvat kaupunkien omiin perinteisiin. Kumpikaan ei siis tietenkään kopioi toista. Emme kuitenkaan onnistuneet saamaan majoitusta mistään, kun kaikki hostellit olivat jo täynnä. Alicanten reisusta jouduttiin siis luopumaan.

Perjantaina Maija kuitenkin soitti, että sen entisen työkaverin luo pääsis yöksi, et mennäänkö. Vamos! Lauantaina siirryin bussitse Alicanteen ja lähdin etsiskelemään lähijunan asemaa, missä oli tarkoitus tavata niin Maija, kuin Maria-emäntäkin. Molemmat löytyivät ja jätettyämme tavarat kämpille, oli aika aloitella juhlia.

Koko kaupunki oli täynnä porukkaa. Ilotulitteita käytettiin melko surutta. Ranta oli täynnä ihmisiä nauttimassa pussiviskikolaa. Ravintolat olivat rakentaneet baaritiskejä ulos ja näiden tiskien sisällä kokit tekivät ruokia ja ihmiset söivät tiskien äärellä tai läheisissä pöydissä. Todella asiallista toimintaa, joskin vähän hintavaa ruokailua. Joka puolella kaupunkia oli konsertteja, joissa soitti paikallisia bilebändejä. Lisäksi pari yökerhoa oli rakentanut isot ulkoilmadiskot, joissa ei äänenpainetta paljon säästelty. Siellä joukossa me sitten syötiin, käveltiin, syötiin, käveltiin ja taidettiin siinä parit rommikolatkin nauttia. Äidille terveisiä, että tarjolla oli litran rommikola yhdeksällä eurolla, mutta en tarttunut syöttiin. Pakko todeta, että kun on aika pitää bileitä, niin sen nämä espanjalaiset kyllä osaavat. Kaupungin keskustassa oli todella paljon ihmisiä ja tietenkin osa jonkin verran humalassa. Ainoatakaan järjestyshäiriötä en nähnyt koko yön aikana. Kaikilla näytti vain olevan hauskaa ja hyvä niin. Viiden jälistä aamulla oli aika siirtyä levolle, kun bileet alkoivat pikkuhiljaa hiipumaan. Sunnuntaina ei enää paljoa jaksettu kaupunkia kierrellä, vaan aamupalan jälkeen alettiin siirtymään "kotikaupunkeihimme". Oli kyllä niin hyvät bileet, että toisen peräkkäisen suomalaisen juhannuksen missaaminen ei jaksa harmittaa yhtään. Huominen paluu arkeen ehkä vähän masentaa, mutta eiköhän se viikko taas mene hitaasti, mutta epävarmasti. Oikeastaan koko Espanjan komennuksen ensimmäinen takaisku tuli koettua tänään. Tähän asti moitteettomasti palvelleen Halti-repun vetoketju irtisanoutui tehtävistään. Onpahan ensi viikolle taas tekemistä, kun pitäis etsiä joku, kuka sen osaa korjata ja vielä selittää sille, että se pitäis tehdä aika hyvin ettei reppu hajoa käsiin jossain lentokentällä. Uuden repun ostaminen ei paljoa houkuttele. Kunnolliset kun maksavat lähemmäs sata euroa. No, onneksi nautin päätähuimaavaa harjoittelijapalkkaa, niin ei tunnu missään...

Ja vielä pari kuvaa hoguerasista: