Ensimmäinen työpäivä takana \o/
Aamulla menin duunipaikalle pankin (cajan) aukeamisen aikoihin eli puoli ysiltä. Pihalla patsasteli pari tärkeen näköstä jamppaa ja yksi neiti sen näkösinä, että odottelivat pankin aukeamista. Siinä olivat siis pankin henkilöstöpäällikkö (Serranon perheen päähenkilön veljen näkönen lyhyt ja melkein kalju kaveri), rahoituspäällikkö (Jose Ramon) sekä yksi kassan neideistä (Vanessa) ja meikäläistähän ne siinä odottivat. Pikaisen esittelykierroksen jälkeen siirryttiin sisätiloihin ja mut esiteltiin muille työntekijöille: yksi kaveri, jonka nimeä en nyt muista; Joaquin, hullu mutta hauska kassasetä ja Natalia , paikallinen harjoittelija, joka on ollut töissä kaks viikkoa (Ollille ja Tommille vastaus kysymykseen: kyllä, on se!).
Sitten siirryttiin neukkarin puolelle, jossa pomot vähän kyseli multa juttuja ja alkoivat, espanjalaiseen tyyliin hyvissä ajoin, ihmettelemään, että mitäs mä sit tekisin. Mikäli herrojen keskustelua oikein ymmärsin, ne olivat kaavailleet jotain telemarkkinointijuttuja, mutta tässä kohtaa vajavainen espanjan taito pelasti, ja tästä suunnitelmasta ilmeisesti luovuttiin. Toiseksi, edelleen ymmärrysvarauksella, käsitin, että jampat suunnittelis mulle siirtoa johonkin rauhallisempaan konttoriin, missä olis paremmin aikaa opiskella espanjaa ynnä itse työtä. Kyselivätpä siinä samalla et onks mulla autoa. Hiukan teki mieli kysyä, että mitäs meinaatte kun olen ollut maassa kolme päivää. Tyyydyin kuitenkin vaan sanomaan että ei ole.

Sen verran noista IAESTE-jutuista, että kun harjoittelupaikkalistassa vaadittiin excellenttiä englanninkielen taitoa, niin mie oon nyt sitten lähes ainoa, joka sitä firmassa puhuu. Neiditkin kyllä muutaman sanan osas, mutta tulkin hommiin pääsin heti ekana päivänä, ja voisin sanoa että kun on käytössä kaksi vierasta kieltä ja täysin vieras asia, niin sen selvittäminen ei ole ihan helppoa.

No, miut määrättiin Natalian taistelupariksi hoitamaan laskujen maksuja, shekkien lunastuksia, nostoja, panoja, ynnä muuta mukavaa. Alkuun vaan kattelin vierestä mitä tapahtuu, mutta yli puolen päivää olin näppäimistön varressa, kun N ja J opastivat, mitä pitää kulloinkin tehdä. Päivän saldona paljon uusia sanoja, muutamia virhenäppäilyjä ja paljon paikallisten puhetta, mistä en ymmärtänyt yhtään mitään, mutta loppujen lopuksi hommat tuli hoidettua ja tilitkin käsittääkseni täsmäsivät. Eli ihan hyvä alku tälle leikille. Työajaksi osoittautui 8.00 – 15.00 eli aamulla hiukan ennen ovien avaamista mennään paikalle ja laitetaan koneet kuntoon ja sitten iltapäivällä sulkemisen jälkeen katsotaan, että tilit täsmäävät ja että seinien sisällä on oikea määrä rahaa. Kaikenkaikkiaan hommat vaikuttavat ihan mielenkiintoisilta ainakin, kun en ole ennen moisia tehnyt ja koko ajan saa sählätä vieraalla kielellä, jonka ansiosta työ on ainakin toistaiseksi melko haastavaa. Jokaisella kun tuntuu olevan eri sana esimerkiksi rahan nostamiselle.

Duunipäivän jälkeen lähdin kaupungille kiertelemään ja aattelin käydä syömässä jotakin. Loistavan ruokapaikan valinnan ja ajoituksen johdosta, samalla hetkellä kun tarjoilija toi mulle ruokaöllen, niin kadun toiselta puolelta em. rahoituspäällikkö huutelee, että pitäis mennä viereiseen raflaan kahville. Päätin kuitenkin ensin syödä ja kävin sit siellä pikaisesti morottamassa työpaikan janppoja. Kovasti varoittelivat taskuvarkaista ja paikallisista neidoista. Niin ja perinteitä kunnioittaen paikallista hintatasoa kuuluu hehkuttaa: kävin ruokakaupassa ja ostin muiden artikkeleiden muassa sikspäkin tonnikalaa ja sikspäkin bisseä. Ja öllet oli 34c halvempia :p

Kävin tänään ostamassa kortinlukijan, niin saadaan ensimmäiset kuvatkin tekstin lisukkeeksi: