Viimeisestä blogin kirjoittelusta onkin jo kulunut melkein vuoden päivät. Välissä on ehtinyt tapahtua paljon ja erinäisten sattumusten jälkeen meikäläinen on päätynyt Espanjaan Torreviejaan. Kerrotaanpa vaikka alkuun miten ihmeessä tänne jouduin. Kaikki alkoi kun IAESTE-paikat tulivat hakuun. Sen päälle kun vielä lisätään pienimuotoinen matkakuume ynnä oman alan (poissaolollaan) loistavat työnsaantimahdollisuudet Suomessa, niin kohta hakupaperit jo olikin täytettynä. IAESTE on pääasiassa tekniikan opiskelijoille suunnattu harjoittelijavaihtosysteemi, mutta onnistuin sieltä kuitenkin löytämään pari talouspuolelle osuvaa paikkaa. Tästä alkoikin uskomaton määrä erinäisten hakemusten ja anomusten täyttöä, välillä tosissaan, välillä kieli poskessa. Kun tieto harjoittelupaikan löytymisestä tuli, oli aika varata lentoliput. Koska työharjoittelun on määrä alkaa kesäkuun alussa niin näppäränä kaverina varasin menoliput heinäkuun lopulle, halvalla kun sain. No, lippujen vaihdon jälkeen ne eivät tietenkään enää olleet kovin halvat eli yhtä hyvin olisin voinut ottaa suoran lennon Helsingistä. Alicanteen kuitenkin päädyttiin eli ei kai tämä niin huonosti mennyt. Ennen lähtöä lähetin mailia oletettuun duunipaikkaan ja paikalliseen vaihtotoimistoon ja kyselin vähän että missä mennään työn ja kämpän suhteen. Vaihtofirmasta tulikin nopeasti vastaus, että kämppä on löytynyt ja joku tulee hakemaan mut kentältä. Työpaikasta ei ole kuulunut mitään eli ei auta kun mennä maanantaiaamuna pelipaikalle ihmettelemään.

Kun tulin Alicanteen niin kentällä oli vastassa Joan-niminen janppa ja se paiskas mut suoraan kämpille. Eli sen suhteen varsin toimivaa palvelua ja oli ihan asiallisen oloinen kaveri. Ehti siinä matkan aikana muiden tärkeiden asioiden ohessa kertomaan, mikä sen mielestän on paras jugurttimaku (ananas-kookos). Kämpillä odotteli vuokraemäntä ja sen kaveri (ei ne Olli oikeesti o mitään kovin nuoria pirjoja). Huone vaikuttaa varsin mukavalta ja muutenkin toiminta vaikuttaa ihan asialliselta. Vuoraemäntä siis omistaa tän asunnon aviomiehensä kanssa ja ne sitten vuokrailee paria huonetta. Asunnon maskottina toimii Rufo-koira. Itse isäntää ja toista vuokralaista en ole vielä nähnyt. Tässä asunnossa meikäläinen vissiin edustaa monipuolisinta kielitaitoa, eli taipuu joku muukin kuin espanja. Niin ja emäntä ainakin on jostain Etelä-Amerikan suunnalta eli vastaan tulee vielä normaalia enemmän outoja sanoja. Vaan kaippa tässä pärjäillään, kunhan taas tottuu ajatukseen, että jutellaan sitten espanjoolia ja alkaa sanatkin taas muistumaan mieleen.

Täällä olisi sitten tarkoitus suorittaa IAESTE-työharjoittelu Caja Rural Central -nimisessä pankissa.  Joan meinas, että pankki ja caja on eri asioita ja tämäkin ero varmaan sitten selvinnee ajan mittaan. Työtehtävistä, enkä juuri mistään muustakaan, en osaa vielä sanoa oikeen mitään. Kaipa ne siitä selvinnee. Hiukan on epäilyttänyt, että onko täällä mitään duunia kun ei sieltä ole mitään kuulunut, mutta positiivisena merkkinä olkoon se, että vuokraemäntä tuntee jonkun Marian, joka vissiin on tietoinen siitä, että olen sinne maanantaina menossa. Saapa nähdä mitä siitä sitten tulee.
 
Työpaikalle meno on tietenkin mielenkiintoisa, mutta innolla odotan myös vierailua paikalliseen verotoimistoon. Espanjalaisen tehokkuuden ja joustavuuden tuntien siellä joutunee kielitaito totiseen koetukseen, vaan kaipa sekin hoituu. Jos ei hommat muuten selviä niin puhun suomea niin kauan, että on paperit kunnossa. Byroucracy by perkele...

Eipä kai tähän hätään muuta. Painun pehkuihin ja huomenna lähden sähläämään puhelinliittymää ja toivottavasti jonkun näköistä nettiyhdyntää kuntoon. Eli hasta luego!

Day D+1

Hieman taisi matkustaminen ottaa voimille. Menin perjantaina puolen yön maissa nukkumaan ja lauantaiaamuna järki sanoi yhdeksän aikoihin, että pakko nousta ylös jos meinaan jotain saada aikaiseksi. Suihkun ja aamupalan jälkeen lähdin kaupungille ihmettelemään mitä sieltä kävelee vastaan. Puhelinliittymähommelin sain kuntoon eli jos kotimaisesta numerosta ei meikäläiseen saa yhdyntää niin sitten voipi kokkeilla semmosesta numerosta kun 622 343 854. Siihen eteen pitää laittaa Espanjan suunta +346 ja rohkenisin veikata että tuon suuntanumeron kutonen korvaa tuon puhelinnumeron kutosen. Yrtittäkää ja erehtykää :D Viestien vastaanotossa on yllättäen pienoisia ongelmia ja menenkin maanantaina selvittelemään Telecorin neitokaisen kanssa onko sille mitään tehtävissä. Eli jos viestejä lähettelette niin toistaiseksi kotimaiseen liittymään, kiitos!
Prepaid nettiliittymä on aika hinnoissaa eli sen hankintaa pitänee vähän pohtia. USB-modeemin hinta on 69€ ja sen jälkeen pitää maksella kapasiteetista etukäteen. 60€:lla sais gigan verran kapasteettia että josko tuo riittäisi kolmelle kuukaudelle niin hinta olisi siinä rajoilla, että onko siinä mitään järkeä. Tietty jos ei juuri muuta tee kun mesettelee, lähettää sähköpostia ja päivittää blogia niin tuo giga vois vaikka riittääkin. Pittää nyt vielä kysäsät isäntäväeltä että josko niillä olis langaton netti mitä sais maksua vastaa käyttää.
Muuten en juuri jaksanut kaupungilla kierrellä kun vettä tulee niskaan koko ajan. Joan sanoi eilen, että täällä eletään kosteinta (sademäärän suhteen) toukokuuta miesmuistiin. Eli ilmeisesti nämä saderintamat seuraa miun liikkeitä, kun Covilhãssa oli viime vuonna ihan sama hommeli ja tais Portossakin hiukan normaalia enemmän tulla vettä. Vaan nyt taidan lähteä etsiskelemään Ciberkaffelaa mistä voisin tämän blogikirjoitelman siirtää muidenkin nähtäville.