Edellisenä viikonloppuna tuli poikettua pikimmiten Alteassa ihmettelemässä toisen pikkukaupungin hiljaista elämää. Ihan hieno kylä kyllä, mutta eipä sielläkään kauheasti tekemistä ole. Saman viikonlopun lauantaina pitikin sitten lähteä Mauricion kanssa radalle, kun se oli herran viimeinen viikonloppu täällä ennen kotiinpaluuta. Ilmeisesti mitään ihmeellistä ei tapahtunut kun ei ole mieleenkään mitään erikoista jäänyt. No yhdeltä paikalliselta neidolta sain ehkä hienoimman vastauksen kun pienen jutustelun jälkeen ehdotin sunnuntaikahveita keskustassa: "En tiedä". Oli niin tyly vastaus etten keksinyt muuta sanottavaa, kun että ilmottele sitten kun tiedät ja lähdin menemään.

Muutoin viikkoa vietettiinkin aika ahneesti rannalla. Rantaelämän määrästä kertonee jotain se, että tänä kesänä on tullut luettua neljä Paulo Coelhon kirjaa. Ovat muuten ihan hyviä. Tiistaina käytiin vielä vähän tapaksilla ja parilla kaljalla, kun Mauri lähti keskiviikkoiltana Alicanteen. Oli muuten herralla vähän ongelmia romanialaisten vuokraisäntien kanssa. Koittivat nyhtää vedestä ja sähköstä yhteensä semmosen 180 euroa. Noheva kaveri kuitenkin otti firmoista oikeat määrät selville. Oikea summa olisi ollut yhteensä noin neljän kympin luokkaa. Tilanteen ratkaisuna oli sitten poistua paikalta maksamatta senttiäkään isäntäväen ollessa kaupungilla. Mun mielestä aivan oikea ratkaisu noin törkeän kusetusyrityksen päätteeksi.

Viime viikonloppuna tulikin sitten vieraita Suomesta. Isukki, Sami ja Niina tulivat perjantai-iltana tänne ja viikonloppu vietettiin huoneistohotellissa. Onnistuin jopa hankkimaan itselleni flunssan kun tuli otettua ilmastoinnista kaikki irti. Viikonlopun aikana katseltiin vähän tätä kylää, syötiin hyvin ja poikettiin Cartagenassa katselemassa nähtävyyksiä. Kaikenkaikkiaan ihan tervetullutta vaihtelua tähän jo vähän arkiseksi muuttuneeseen oleiluun täällä. Eli kiitoksia vaan vieraille!

Pari viikkoa olis vielä lusittavana ennen kotiinpaluuta. Perjantaina on vapaapäivä eli edessä on pitkä viikonloppu ja ainakaan toistaiseksi ei ole mitään suunnitelmia. Eiköhän se aika tästä kulu, että pääsee pääkaupunkiseudun janppojen kanssa laivalle rellestämään. Olettaen siis, että selviän tukholmassa ajoissa laivaan.

Tällä kertaa ei taas muuta, kuin pari kuvaa kuluneista päivistä. Huomatkaa hieno bemariparkki. Tyylikkäästi neljään ruutuun. Valitettavasti parkkeerauksen täydellistävät invapaikat olivat lähempänä respan ovea. Myös sähköjohtojen vetämisestä voitaisiin Suomessa ottaa vähän mallia...

Keskiviikkona tuli uusi kämppis: saksalaisneiti (O & T: kännilasit silmille niin ihan ok), joka kanssa tuli pankkihommia tekemään. Pääsin välittömästi tulkin hommiin kun neidiltä ei oikeen espanja vielä kulje. Ja samaisena iltana pääsin myös toimimaan oppaana kun kävin näyttämässä, missä neitokaisen työpaikka sijaitsee. Perjantaina mentiin Mauricion kanssa normaaliin tapaan vähän kiertelemään baarialuetta, siltä mitään kummempaa löytämättä.

Lauantaina olikin sitten paljon puhutun Alicanten reisun vuoro. Homma vähän lässähti kun aluksi koitettiin puhua muuta IAESTE-jengiä mukaan, mutta ainoa kiinnostunut luopui matkasta siinä vaiheessa, kun ilmoitin, että kaikki ei ollutkaan valmiiksi järjestettynä, vaan sen olis pitänyt itse hommata esim. majoitus. Myöskään Alicanten IAESTE-väkeä emme onnistuneet tapaamaan. Heillä kun päiväohjelmaan kuului vierailu vesipuistoon. Kiertelimme siis kaupungilla ja teimme vähän ostoksia. Myös kaupungin keskustan lähellä oleva linna käytiin katsastamassa. Illalla sitten palailtiin Torreviejan kirkonkylään. Lauantai-iltana kävin vähän opastamassa saksalaisneidille paikallisia baareja.

Sunnuntaina jouduin taas puhumaan demonien kieltä. Häläpäläravintolan pitäjä, varsin turkkilaisen näköinen kaveri, kysyi multa et puhunko ruotsia. Mie sitten vastasin, jotta “Nej, det kann jag onte görä.” No sit se tietenkin kysy et mistä mä oon ja kun sanoin että Suomesta, niin se sitten ihmetteli melkoisesti miksen puhu ruotsia. No mie sit kysyin et puhuuks se englantia tai espanjaa, niin eipä herralta oikeen kumpikaan luonnistunut. Jannu siis pyörittää kioskia espanjassa, ei ymmärrä espanjaa ja vielä vittuilee jos mie en puhu ruotsia. No ei kai siinä.... Turhaa mun olis sille mitään kuittailla millään muulla kielellä kun ei se sitä ymmärtäis.

Ensi viikonloppuna voipi olla et mie lähden Alteaan Maijan luo kyläilemään ja ajatuksena oli ihan vähän vaan katsastaa Benidormin yöleämää. Jos sinne lähden niin siitä sitten raporttia reisun jälkeen. Ja reilun viikon päästä olis sitten isukki, Sami ja Niina tulossa käymään. Sami kun sitä jo kyseli, niin on täällä kaikki valmiina. Koitan saaha jotain pöperöä sille perjantai-illalle valmiiks kun tuutte ja ruokajuomana on varmasti jotain muutakin kuin vettä.

Ja perinteitä kunnioittaen pari fotoa:

Ruokailun jälkeen siirryttiin baarin puolelle, jossa alkoi kahvi- ja alkomahoolitarjoilu... niin ja karaoke. Onneksi kaikki kipaleet oli espanjalaisia niin pystyin vetoamaan siihen, etten tunne kappaleita, kun mua pyydettiin laulamaan. Sitten multa pyydettiin pientä strip-tease esitystä, mutta sanoin, että Espanjasta ei löydy riittävästi alkoholia, että multa lähtis vaatteet siellä raflassa. Siinä sitten lauleskeltiin, juoruttiin ja juotiin... tiistaina. Ja voisin sanoa, että ihan turha väittää suomalaisten juovan paljon. Ei tällä jengillä ainakaan jääpalat viskilasissa päässeet sulamaan. Ja uutta otettiin koko ajan. Mun osalta ilta onneksi loppui melko ajoissa, kun menin Natalian kyydillä kotiin valmistautumaan keskiviikon työpäivään. Vaikka tulinkin kotiin ajoissa, enkä tiistaina juonut kovin paljoa, niin keskiviikkoaamuna oli pienoinen rapeli. Hyvin siis oli valmistauduttu henkilöstöjohtajan haastatteluun. No se haastattelu oli onneksi vaan jotain firman sisäistä propagandalehteä varten eli aika simppeli jutustelutuokio, jonka jälkeen räpsittiin vähän valokuvia toimiston porukasta ja meikäläisestä johtajan pöydän takana.

Torstaina mulla oli vapaapäivä, koska Orihuelan alueella johlittiin jotain ikivanhaa marokkolaiset vs kristityt -väkivaltamaaottelua. Vapaapävän päätin käyttää vierailemassa Cartagenan satamakaupungissa, varsinkin kun sain natiivioppaaksi Lauran (O & T: poco neruda, mucha pechuga) San Javierin kylästä. Aamusella lähdin bussilla San Javieriin, josta jatkettiin Lauran autolla Cartagenaan. Cartagena on semmoinen teollistunut kirkonkylä ja kaupungissa itsessään ei ole oikeastaan mitään erikoista. Mutta sataman alue on ihan siisti. Sitten sieltä löytyy pari vanhaa linnaa, joista kävimme katsastamassa yhden. Cartagena on joskus muinoin ollut Rooman vallan alla ja sieltä löytyykin vähän jäänteitä roomalaisesta kulttuurista. Esimerkiksi Casa de la fortuna on nykyisin maan alla oleva hmmm... ikäänkuin roomalaisen talon perustukset, joista on siis nähtävissä miten talot niihin aikoihin rakennettiin ja samoin siellä on pieni pätkä vanhaa roomalaista tietä. Kävimme myös tutustumassa roomalaiseen museoon, missä olikin melkoinen valikoima vanhoja kippoja ja kuppeja. Oli siellä kyllä ihan siistejä kivipaaseja, pylväitä ja vanhoja kivisiä kylttejä. Ehdoton kohokohta oli kuitenkin roomalainen teatteri, joka on osin jätetty niikseen kuin se on ollut maanvyörymän jälkeen ja osittain restauroitu, kuin se olisi vielä käytössä. Lopuksi käytiin vielä katsomassa sataman alueella ja sitten olikin jo aika lähteä takaisin päin. San Javierissa Laura kutsui mut niille syömään. Mikäs siinä... kyllä mulle yleensä on ruoka maistunut. Siellä olikin neidin vanhemmat kotona ja ainakin parheen isukki oli aika innostunut kun tuli suomalainen vieras. Siinä syödessä pääsin sitten selittämään yhtä ja toista Suomen oloista ja vakuuttelemaan, että ulos voi lähteä vaikka vähän olisikin pakkasta. Ruokailun jälkeen olikin miun aika lähteä Torreviejaan ja vielä lepäilemään vähän ennen perjantain työpäivää.

Perjantai olikin sitten melko mielenkiintoinen päivä. Olin kassaneideistä ainoana töissä ja mun kanssa koko toimistossa oli vain johtaja, joka ei tunne meidän käyttämään järjestelmää. Ja päivä tietenkin alkaa sillä, että asiakas tuo nenän eteen sellaisia lappuja, joita en ole koskaan nähnyt. No kyllä niistä selvittiin pienen arpomisen jälkeen. Koko päivän piti kyllä aika kiirutta ja kun työpäivän piti loppua yhdeltä, niin viimeiset asiakkaat lähtivät kymmentä vaille. Tässä vaiheessa pystyinkin toteamaan, että ei ole mitään kiirutta, kun bussi lähtee varttia yli yksi, niin siihen ei ole mitään toivoa. Kaikessa rauhassa laskeskelin, että toimistossa on oikea määrä rahaa, ja sitten olikin vuorossa automaatin lataus, jota en tietenkään ole ennen tehnyt. Siinä latauksessa onnituin tietenkin sähläilemään kaikenlaista, mutta eiköhän se suurinpiirtein mennyt oikein. Kymmentä yli kolme lähdin toimistolta odottelemaan bussia. Vähän siis meni ylitöiksi, mutta ainakin opin paljon kaikkea uutta perjantain aikana. Turha varmaan kertoa, että tuollaisen työpäivän jälkeen maistelin vähän sangriaa ja lähdin kylille ottamaan pari.

Lauantaiaamuna lähdin melko hyvissä ajoin varailemaan isukille, Samille ja Niinalle hotellihuonetta. He kun ovat tulossa käymään elokuun alkupuolella. Vieraiden toiveiden mukaisesti hotelliksi valittiin apartamentos-tyyppinen ratkaisu, jossa siis huoneessa on kaksi makuuhuonetta, olohuone ja oma keittiö missä voi itse kokkailla pöperöitä. Myös parvekkeella on ruokapöytä eli siellä voi sitten päivällistä nauttiessa katsella paikallista venesatamaa. Ihan siisti huone ja aika hyvät näkymät. Niin ja kohtuullisen hyvän näköinen respan neito. Muutoin viikonloppu menikin sitten tutulla kaavalla. Päiväsaikaan koitetaan keksiä jotain tekemistä ja illalla sitten isketään radalle. Tuli käytyä brasilialaisessa sekä ruotsalaisessa kuppilassa. Ei liene yllätys, että tämä brasilialainen juottola miellytti meikäläistä enemmän.

Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä kunnon turistimatkalle Alicanteen. Mukaan on lähdössä Mauricio, Maija ja pari huittislaista neitoa. Lauantaina lähdetään kohti Alicantea ja päivä katsellaan nähtävyyksiä ja sitten illalla ehkä ihan vähän vaan yöelämään. Siitä sitten raporttia ensi viikolla.

Lopuksi vielä muutama foto Cartagenasta:

Tänä viikonloppuna Maija tuli Alteasta käymään täällä. Niinpä lauantaina tuli ihan vähän vaan lähdettyä tuulettumaan. Myöskin mun uusi mesekaveri Ana (ihan ok, mutta sen kaveri, joka asuu täällä :p) ilmoitti, että on tulossa Torreviejan yöelämään. Illalla sitten tavattiin tämä Ana ystävineen ja Mauriciokin liittyi seurueeseen. Pienten neuvottelujen jälkeen päätettiin lähteä paikalliseen diskohelvettiin Pachaan. Täällä iltaelämä hiukan eroaa Suomen vastaavasta. Lauantaina mekin mentiin ensin baarikadulle katselemaan meininkiä ja oltiin siellä about kahteen asti ja sitten päätettiin lähteä yökerhon puolelle. Pachan sisäänpääsymaksu oli 20€ eli melko hintahtava, mutta tähän hintaan sisältyi kaksi paukkua. Näin ollen ei se hinta niin kauhea ollutkaan. Ja verrattuna Suomen seduloihin tämä sisäänpääsy oli todellakin hintansa arvoinen. Pachassa oli kolme kerrosta ja niistä ylimmäinen oli talon katolla, eli raitista ilmaakin pääsi välillä haukkaamaan. Muutenkin oli melko railakasta meininkiä ja siellä sitten viihdyttiinkin melkein kuuteen asti. Eli syy miksi teksti on tänään melko sekavaa on pienoisessa darrassa ja väsymyksessä.

Parin viikon päästä ajateltiin lähteä Maijan kanssa katsastamaan Alicantea uudemman kerran. Kunnon turistireisu ja kierretään kaikki nähtävyydet. Ehkäpä sitä vois illalla vähän tutustua yöelämäänkin. Nyt en jaksa kirjuutella enempiä ja taidan kohta lähteä biitsille.

Tämän uuden toimiston herra ylipäällikkö on saksalainen Frank. Vanhan toimiston väki käski vähän muistuttaa fudismatsista, mutta en heti ekana päivänä uskaltanut. Asiakaspalvelussa on mun kanssa Fifi (vastaus Ollin ja Tommin kysymykseen: noooo... ihan ok). Edelleen työkavereiden kanssa puhutaan espanjaa, mutta nää sentään osaa lontoon murrettakin eli voin selittää asiat englanniksi, jos espanjan taito ei riitä.

Perjantaina päätettiin taas Mauricion kanssa lähteä vähän viihteelle. Mentin sen kämpille pohjustamaan ja jumaliste mikä lukaali herralla on. Sillä on kaksikerroksisen asunnon alakerta käytössään. Keittiön se joutuu tosin jakamaan omistajien kanssa, mutta sillä on oman huoneen lisäksi olohuone ja oma kylppäri. Ainoat huonot puolet on siinä, ettei siellä ole nettiyhteyttä ja se on vähän kaukana keskustasta. Siinä sitten katseltiin Shakiran konserttia Rock in Riossa, joka kuten nimestä voi päätellä, järjestettiin Madridissa. Mauricio oli kovin ylpeä kun valmisti ekaa kertaa elämässään Calimuchoa ja se onnistui aika hyvin. Tämän juoman valmistamiseksi pitää siis sotkea punaviiniä ja coca colaa. Mauricion kämpiltä suunnattiin ensin biitsille tuhomaan tätä myrkkyä ja biitsiltä siirryttiin yhteen rannan kuppiloista. Ihan ok baari, mutta ei mitään erikoista, eikä oikeastaan koko iltana tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Lauantaina suuntailimme kohti paikallista Habaneras-kauppakeskusta. Mulla oli tarkotuksena ostaa pari nappipaitaa töitä varten ettei tarvi pestä pyykkiä ihan jatkuvasti. Saaliina oli kaksi kauluspaitaa 21 eurolla. Ihan ok hinta, vaikkei näiden paitojen laatu ehkä päätä huimaa. Samalla reisulla käytiin Carrefourissa ruokaostoksilla. Tämä reisu johti taas yhteen ihmettelemisen aiheeseen. Ostin valmispitsaa, jonka mukana tulee pieni kastikepussi. En ole koskaan kuullut, että pitsan päälle pitäis laittaa mitään soosia, mutta kyllä se ihan hyvältä maistui. Mitähän italialaiset tästä ideasta tuumaisivat... Niin ja samalla reisulla ostin yhden Paulo Coelhon kirjan espanjankielisenä versiona. Pari viikkoa sitten luin Portobellon Noidan englanninkielisenä ja ko. kirjaa voin suositella kaikille. Oli aika mielenkiintoisella tavalla kirjoitettu ja aika viihdyttävää luettavaa. Lauantai-iltana mulla oli tärkeä tehtävä tiedustella paikallisia kuppiloita, koska Maija on ilmeisesti ensi viikonloppuna tulossa tutustumaan kaupunkiin. Yhtään ei tietenkään tehnyt mieli baariin, mutta miehen on tehtävä, mitä miehen on tehtävä. Tällä kertaa päätin vaihtaa aluetta ja menin erääseen keskustan rokkibaariin. Ehdin istahtaa tuolille ja tilata oluen, kun kuulin oudon tutun oloista kieltä aivan vierestä. Samaisessa kuppilassa oli neljän huittislaisneidon ryhmittymä. Neidit ovat myöskin täällä työharjoittelussa jossain kiinteistövälityshommissa. Melkoinen satakuntalainen invaasio siis tässä kirkonkylässä.

Eipä kai minulla muuta. Taidan suunnata biitsille, kun on taas aika lämmintä...

Ainiin... Varasin lennon tukholmaan 27.8. ja sieltä suuntaan laivalla Helsinkiin saman päivän iltana. Ilkka, Jari ja Osku ovat ilmeisesti tulossa mua vastaan ja jos joku muu haluaa mukaan niin ilmoittautumiset mulle ASAP! Yksi hytti on jo täynnä, mutta jos porukkaa ilmaantuu lisää niin eiköhän toinenkin hytti järjesty.

Tämän päivityksen tarkoitus oli oikeastaan vaan toimittaa pojille paljon kysellyt kuvat duunikavereista, eli tässäpä he sitten ovat:

Muuten työviikko meni kuitenkin ihan kivasti. Viime viikon lopussa kun seinien sisältä puuttui kymmenen euroa, niin tämän viikon lopussa meillä on 196 euroa liikaa. En tiedä miksi, mutta yksikään asiakas ei ole asiasta huomauttanut, eikä olla huomattu mitään virheitä. No, parempi näin, että on pientä ylijäämää, kuin että olisi vajausta.

Alkuviikolla JJ näytti mulle yhden paikan, missä voisin saada repun korjautettua. Samana iltana siestan jälkeen tallasin kyseiseen putiikkiin ja huikkasin ovelta morot ja sanoin että mun reppu on rikki. Putiikin pitäjä vastasi tervehdykseen ja kysyi heti, että oonko Suomesta. Herra oli kuulemma asunut ruotsissa muutaman vuoden ja sillä on kavereita Suomessakin. Kyllä mä sen tiesin, että erotun paikallisista aika hyvin, mutta en olis arvannut, että suomalaisuus on noin silmiinpistävää. Kaveri muuten totesi, että ei maksa vaivaa korjata, kun se on niin kallista. Kysyin, että mitäs moinen maksaa niin se sanoi, että kolmetoista euroa. Mä sanoin et siihen hintaan kyllä vielä korjataan. Valkkasin vielä melko tukevaa tekoa olevan vetoketjun, niin lopulliseksi hinnaksi muodostui 19 euroa. Ja keskiviikkona pitäis olla noudettavissa.

Ainiin... ruotsista puheenollen: Jouduin edellisenä viikonloppuna puhumaan demonien kieltä. Kävin yhdestä kuppilasta hakemassa pientä purtavaa, ja paikan omistaja, vaaleahko neito (vastaus Ollin ja Tommin kysymykseen: Ei, ei se ollut) tervehti sanoin ”Hej på dig”. Eipä jäänyt paljon muuta vaihtoehtoa kuin vastata samoilla sanoilla. Aika nopeasti kyllä vaihdoin takaisin espanjaan. Ei oikeen tuo toinen kotimainen ole hallussa.

Tänä viikonloppuna ei ole tapahtunut oikeastaan mitään. Perjantaina piti lähteä paikallista ”sedulaa” Pachaa katsastamaan Mauricion (ecuadorilainen harjoittelija saman firman toisessa toimistossa) kanssa. Huonosti nukuttu yö, kuumuus ja rommikola tekivät kuitenkin tehtävänsä ja suunnitelmasta oli pakko luopua. Lauantaiaamuna (klo 12) menin rannalle yhteen kahvilaan aamupalalle. Sanoin tarjoilijalle et haluisin aamiaista, niin se totes mulle, että johan se alkaa olla aikakin. Sanoin vaan että olen ihan samaa mieltä. Muuten päivä meni rannalla löhötessä. Kelit kun on niin kuumat, että oikeen mitään muuta ei päivällä kykene tekemään. Tänään (sunnuntai) kävin vähän kävelemässä kaupungin toisella laidalla. On kyllä jotenkin huvittavaa, että keskustassa tiet on melkoisen ahtaita ja autolla liikkuminen todella hankalaa. Sitten kun siirtyy hieman pois keskustasta alueelle, jossa asuu lähinnä brittejä ja saksalaisia, niin yksisuuntainen tie on leveämpi kuin keskustan kaksisuuntainen. No, kai se on luonnollista, että rahalla saa elintilaa. Illalla olis sitten fudisfinaali. Aateltiin Mauricion kanssa mennä johonkin baariin katsomaan peliä. Jos Espanja voittaa, niin voipi olla, ettei ensi yönä tarvi kauheasti nukkua. Sen verran täällä soi torvet jo semifinaalin jälkeen. Töissäkin koitin vähän ehdotella, että jos Espanja voittaa niin ei tulla maanantaina töihin, mutta tämä ehdotus ei oikein ottanut tuulta alleen.

Eipä kai taas muuta tällä kertaa. Tällein kun ei tule tehtyä mitään reisua viikonloppuna niin eipä tässä kirkonkylässä paljoa tapahdu. Onneksi on edes lämmintä ja ranta lähellä. Ja sinne taidan ampua nytkin...

Ja taas pari kuvaa kyliltä:

Sitten olikin miun vuoro sählätä. Viime viikolla mulle annettiin tehtäväksi päivittää asiakastietoja postinumeroiden osalta. Joidenkin asiakkaiden tiedoista puuttui esimerkiksi tieto siviilisäädystä tai työtilanteesta ja nämä ovat pakollisia tietoja, joita ilman tietokone ei anna päivittää muitakaan tietoja. Kysyin sitten et mitä tehdään, niin mulle sanottiin, että valkkaat vaan jotain listasta, ei sillä o mitään merkitystä. Perjantaina sitten olikin muilla hauskaa kun jostain korkeammalta taholta oli tullut sähköpostia, että oonko mie yksinäni vaihtanut kaupungin pormestarin, kun olin jonkun tietoihin niin laittanut. Tekevälle sattuu... Torstaina onnistuin sitten tohoilemaan rahojen kanssa. Yksi asiakas toi kivitalollisen seteleitä talletettavaksi, ja mie tietysti laskin ne setelilaskurilla, ennen kun syötin ne koneeseen, joka tunnistaa setelit ja lajittelee ne. No jälkimmäinen kone sitten ilmoitti, että ilmoitetusta talletuksesta puutuu 10€. Kysyin tietty et mitäs nyt tehdään, niin työkaveri sanoi et ei muuta kun hyväksyt, se on kymmenen euroa kolmesta tonnista. No niinhän siinä tietty kävi, että kun päivän lopuksi rahoja laskettiin niin kyseinen kymppi tosiaan puuttui. Oli ilmeisesti seteleitä laskettaessa jäänyt kaksikymppisten joukkoon yksi kympin seteli. Muita mahdollisuuksia ei paljoa ole. Eli seuraava viikko alkaakin ratkiriemukkaasti, kun kirjoitellaan kirjanpidolle selvitys, että miksi talosta puutuu kymppi. Perkele.

Naapurikaupungissa Alicantessa vietetään isot San Juan -juhlat (nimeltään Hogueras) samana viikonloppuna kuin Suomessa on Juhannus, ja ajateltiin Maijan kanssa lähteä kinkereihin mukaan. Näissä juhlissa mm. poltetaan isoja puisia "taideteoksia", joiden tekoon on varmasti kulunut aikaa ja vähän rahaakin. Varsinainen poltto tapahtuu ensi tiistaina, mutta bileet alkoivat jo nyt. Lisäksi kaupunkia kiertää kulkueita, joissa ihmiset on puettu paikallisiin perinneasuihin. Tämä on siis aivan samanlainen tilaisuus, kuin las Fallas Valenciassa, mutta paikallisten mielestä täysin eri asia, kun juhlat perustuvat kaupunkien omiin perinteisiin. Kumpikaan ei siis tietenkään kopioi toista. Emme kuitenkaan onnistuneet saamaan majoitusta mistään, kun kaikki hostellit olivat jo täynnä. Alicanten reisusta jouduttiin siis luopumaan.

Perjantaina Maija kuitenkin soitti, että sen entisen työkaverin luo pääsis yöksi, et mennäänkö. Vamos! Lauantaina siirryin bussitse Alicanteen ja lähdin etsiskelemään lähijunan asemaa, missä oli tarkoitus tavata niin Maija, kuin Maria-emäntäkin. Molemmat löytyivät ja jätettyämme tavarat kämpille, oli aika aloitella juhlia.

Koko kaupunki oli täynnä porukkaa. Ilotulitteita käytettiin melko surutta. Ranta oli täynnä ihmisiä nauttimassa pussiviskikolaa. Ravintolat olivat rakentaneet baaritiskejä ulos ja näiden tiskien sisällä kokit tekivät ruokia ja ihmiset söivät tiskien äärellä tai läheisissä pöydissä. Todella asiallista toimintaa, joskin vähän hintavaa ruokailua. Joka puolella kaupunkia oli konsertteja, joissa soitti paikallisia bilebändejä. Lisäksi pari yökerhoa oli rakentanut isot ulkoilmadiskot, joissa ei äänenpainetta paljon säästelty. Siellä joukossa me sitten syötiin, käveltiin, syötiin, käveltiin ja taidettiin siinä parit rommikolatkin nauttia. Äidille terveisiä, että tarjolla oli litran rommikola yhdeksällä eurolla, mutta en tarttunut syöttiin. Pakko todeta, että kun on aika pitää bileitä, niin sen nämä espanjalaiset kyllä osaavat. Kaupungin keskustassa oli todella paljon ihmisiä ja tietenkin osa jonkin verran humalassa. Ainoatakaan järjestyshäiriötä en nähnyt koko yön aikana. Kaikilla näytti vain olevan hauskaa ja hyvä niin. Viiden jälistä aamulla oli aika siirtyä levolle, kun bileet alkoivat pikkuhiljaa hiipumaan. Sunnuntaina ei enää paljoa jaksettu kaupunkia kierrellä, vaan aamupalan jälkeen alettiin siirtymään "kotikaupunkeihimme". Oli kyllä niin hyvät bileet, että toisen peräkkäisen suomalaisen juhannuksen missaaminen ei jaksa harmittaa yhtään. Huominen paluu arkeen ehkä vähän masentaa, mutta eiköhän se viikko taas mene hitaasti, mutta epävarmasti. Oikeastaan koko Espanjan komennuksen ensimmäinen takaisku tuli koettua tänään. Tähän asti moitteettomasti palvelleen Halti-repun vetoketju irtisanoutui tehtävistään. Onpahan ensi viikolle taas tekemistä, kun pitäis etsiä joku, kuka sen osaa korjata ja vielä selittää sille, että se pitäis tehdä aika hyvin ettei reppu hajoa käsiin jossain lentokentällä. Uuden repun ostaminen ei paljoa houkuttele. Kunnolliset kun maksavat lähemmäs sata euroa. No, onneksi nautin päätähuimaavaa harjoittelijapalkkaa, niin ei tunnu missään...

Ja vielä pari kuvaa hoguerasista:

Alkava työviikko hieman masentaa luonnollisesti mukavan viikonlopun jälkeen. Pienen lisämausteen tuo se, että perjantaina taas puuttui vähän rahaa ja huomenna sitten pitäis selvittään, että mistä se johtuu. Ei ole kyllä mitään käryä miten se on mahdollista, kun tietenkin edellisen kerran jälkeen ollaan koitettu Natalian kanssa toimia entistä tarkemmin töissä. No toivottavasti huomenna selviää, että mitä ollaan taas onnistuttu sähläämään.

Torstaina suoritin myös odotetun vierailun verotoimistoon. Marssin toimistoon ja aloin esittää asiaani. Verotoimiston neiti kysyi multa et mitä omaisuutta mulla on. Mä sit tietenkin sanoin et ei mitään kun mä oon Suomesta tullut vaan hetkeksi töihin. No sitten selvisi, että olin aivan väärässä paikassa. Siinä toimistossa kun hoidettiin vaan omaisuuteen, kuten asuntoihin ja autoihin, liittyvää verotusta. Ystävällinen neito kuitenkin antoi mulle oikean toimiston osoitteen ja puhelinnumeron. Koska tämä toinen toimisto on Orihuelassa, niin päätin, että en mä sinne lähde, vaan hoidan asian puhelimessa. Soitin ko. toimistoon ja aloin selvittää asiaani. Siellä jamppa vaan sanoi, että ei ymmärrä mua ja mä selitin asiani varmaan kolmeen kertaan. Sit se sano et työnantajahan ne verot maksaa ennen palkanmaksua. Mä sanoin et totta kai mä sen ymmärrän, mut kai mä jotain lappuja tarviin sitä varten. Mut se sitten meinas, että ne pitää jo olla työnantajalla. Eli ilmeisesti täällä homma ei toimikaan niin, että työntekijän pitää hakea verokortti etukäteen. Varmistin vielä asian Joaquinilta ja se sanoi, että näin on, mut mun pitää kuitenkin soittaa HR-osastolle, että lähettävät mulle jotain lappuja allekirjoitettavaksi. Se on sitten vissiin huomisen heiniä.

Eipä kai taas muuta. Hyvin menee, mutta menköön. Tässä vielä muutama kuva Valenciasta. Eka kuva tosin on matkan varrelta Benidormista.

Tiistaina sattuikin sitten miekäläiselle pieni käpy. Ei mitään merkityksellistä, mutta hieman noloa. Kun edellisellä viikolla mulle sanottiin, että naapurin apteekille ei vaihdeta rahoja. Ne kun tulee aina vaihtamaan seteleitä pienempiin, että saisivat vaihtorahaa. No en mä sit alkanu kyselemään et miks ei vaihdeta, kun aattelin vaan et kai sille on olemassa joku syy ja hyvä niin. Jos ei vaihdeta niin ei vaihdeta ja piste. Saapuu valkotakkinen herra vaihtamaan seteleitä kolikoiksi ja mie sit kysyn, et onks se apteekille. No olihan se ja mä sit sanoin et ei onnistu vaihto. Kukaan ei tietenkään muistanut mulle sanoa et ei sitä sais ihan suoraan sanoa, vaan pitäis valehdella että ei ole tjsp :D No rahat vaihdettiin ja sitten jo mullekin selitettiin tilanteen taustat. Eli ko. apteekki on naapuripankin iso asiakas, mutta käy aina meillä vaihtamassa rahaa, ja sen takia me ei haluttais aina vaihtaa, mut sitä ei saa sanoa suoraan. No onneks kaikki meni sen piikkiin että ymmärrän huonosti espanjaa ja apteekin setä kävikin taas keskiviikkona vaihtamassa rahuja. Ja jottei tässä olisi riittävästi sählinkiä, niin keskiviikon lopuksi meiltä puuttui pari sataa euroa rahaa. Torstaina siis jatketaan etsintöjä et mihin helvettiin ne olis voinu mennä.

Perjantaina matkustetaankin Valenciaan, eikä Alicanteen kuten edellisessä kirjoituksessa väitin. Matkaan lähtevät Micke P. Madridista, sen joku jenkkikaveri, mie ja matkalta otetaan Alteasta vielä yksi suomineito kyytiin. Valenciassa olis tarkoitus viettää yksi yö ja sit lauantaina palaillaa illalla Torreviejaan vähän katselemaan yöelämää.

Nyt kuppilaan katsomaan Portugalin matsia...